Good news travel fast

Vau.

Opinnäytetyöni "Kolmetoista konstia toiminnan ja rekrytoinnin kehittämiseen" on saanut huikean suosiollisen vastaanoton jo ennen sen täydellistä valmistumistakaan. Kutsu esitysseminaariin lähti opiskelijakunnan hallitukselle, edustajistolle ja ammattikorkeakoulun henkilöstölle. (Osa ihmisistä on ilmoittanut, että ovat todella kiinnostuneita, mutta eivät valitettavasti pääse... Aika paljon sekin jo!) Lisäksi tähän tilaisuuteen, joka on samalla tämän opiskelijakunnan kymmenvuotisjuhlatutkimuksen julkistamistilaisuus, on ilmoittanut saapuvansa muita aiheesta kiinnostuneita henkilöitä: sekä vanhoja toimijoita että uusia innostuneita. Myös Campus TV pyysi luvan tulla tekemään jutun. Työni merkitys itselleni kasvaa hetki hetkeltä ja hypetys sen ympärillä kiihtyy. Työ on poikinut jo kaksi uutta opinnäytetyötä ja ollut mukana kehittämässä kolmatta. Lisäksi sitä pyydettiin koulutusmateriaaliksi.

Minusta on ilmeisesti tulossa jonkin sortin legenda täällä. Tulostin työtäni koulun atk-luokassa ja siinä tulostimen vieressä seistessäni ja odotellessani silmäilin muita tietokoneiden parissa ahertajia. Katseeni kohtasi erään luokan perällä istuneen nuoren miehen kanssa, joka yhtäkkiä avasi suunsa rikkoen hiljaisuuden.

"Sä olet se, joka oli Jenkeissä." Tasainen näppäimistön naputus pysähtyi, kaikki nostivat päänsä ja katsoivat häneen. Hän jatkoi: "Sä olet se, jolla oli isot synttärit." Katseet kääntyivät minuun. "Sä olet menossa Hämeenlinnaan." Kuulin erään opiskelijan kuiskaavan toiselle: "Toi on semmone tyyppi, joka on tehny iha kaikkee täälä. Silt voi kysyy iha mitä vaan." Hymyilin kauniisti, en kyennyt sanomaan siihen mitään järkevää.

Tämä nuorimies oli aloittanut opintonsa 2007 tammikuussa ja tiesi minusta enemmän kuin monet aikalaiseni. Ehkä siksi, että silloin, kun muut opiskelivat, minä olin lähes pelkästään opiskelijakunnan toimistolla. Paha kello kauas kuuluu...

Päätin tänään, että valmistun vasta kesäkuussa. Minusta irtoaa kohta kehonosia, jos tämä hullu puskeminen ei hellitä. Uutena psykosomaattisena stressireaktiona puutui poskipää. Opin tempun tällä viikolla, enkä tahdo lisää kokemuksia. Ostan itselleni lisää aikaa ja mielenterveyttä. Neil Young yritti väittää, että it's better to burn out than to fade away. En suostu olemaan samaa mieltä. Olisi typerää joutua aloittamaan uusi työ jäämällä heti stressilomalle.

Turun vankila jaksaa kyllä odottaa.