Nyt sekin asia sitten järjestyi kuin itsestään.Ihanan tilava 42-neliöinen vuokrayksiö löytyi kuin sattumalta ja aivan vahingossa. Sen piti olla jo varattu toiselle, mutta se toinen ei koskaan saapunut sitä katsomaan. Melko edullinenkin vielä.
Siitä tulee minun uusi kotini.
Se on sijainniltaan mitä parhain. Töihin voi pyöräillä ihanan paikallisvesistön rantoja pitkin ja rautatieasema on niin lähellä, että Riemukin voi lähteä takaisin töihin vaikka vasta aamulla. Ja mikä parasta, maailman paras läheltä-piti-opiskelukaverini asuu samalla kadulla!
Lähetin urhean lähistöllä liikehtineen agenttini tutustumaan kohteeseen ja sain ylläkuvatun uljaan ja omakätisen raportin.
Niin paljon tilaa, että kaikki mahtuu yöksi. Sauna, jossa voi kylvettää ystäviä ja parveke, jossa voi kasvattaa pelargonioita ja kastella ne vaikka samalla, kun katselee loittonevaa selkää, joka kiertää vesilammikot.
Siellä on parkettilattia (ei ole ehkä minulle tunnusomaista), joka on toisaalta kovin hieno ja ryhdikäs piirre asunnossa. Riemu ehdotti, että hankkisin sinne aktiivirahalla tai kulutusluotolla mattateräsrunkoisia lasipöytiä, mustia nahkasohvia ja aallon koivuhuonekaluja. Härnäsi ja sanoi tietävänsä täsmälleen, mitä ostaa minulle tuparilahjaksi. (No tietenkin leipää, suolaa ja kauhan.)
Mitenkä voikin mennä näin moni asia näin ihanan vaivattomasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti