Aloin valmistautumaan opinnäytetyön viime metreihin ja muuttoonkin. Kannoin television kellarikomeroon, josta se on sitten helppo nostaa auton kyytiin. Toimintaan kirvoitti postin mukana tullut ikävä tunne siitä, että lähiaikoina tv:stä voisi olla vain pelkkää harmia. Asettelin vapautuneelle pöytätasolle ihania kynttilöitä ja rakkaan tähtikuviolamppuni. Kotonani on päivä päivältä aina vain viihtyisämpää ja lokoisampaa. Uskon, että saan tämän kaiken hyvän energia siirrettyä myös uuteen kotiin, joka antaa vielä odottaa löytymistään.
Passivoivasta laatikosta vapautuneet illat olen käyttänyt erinomaisesti. Eilen kävin pitkällä lenkillä, josta juoksin melkein puolet kaikista kiputiloista huolimatta. Tuli ihan mielettömän hyvä olo siitä.
Tänään kävin Hänen kanssa leffassa katsomassa Tom Tykwerin huikean Perfume - A Story Of A Murderer. Elokuva oli aivan mieletön ja nousi ehdottomien suosikkielokuvieni joukkoon ihan välittömästi. Se kertoo tuoksuista ja häkellyttävällä inhorealistisuudellaan, raadollisuudellaan, kauneudellaan ja kohtalokuudellaan sai myös minut haistamaan näytetyt kuvat ja musiikin. Päähän sattui tosin aluksi, kun aivot joutuivat käsittelemään näköaistina tullutta ärsykettä isoaivojen kuorikerroksen hajualueella, jossa käsitellään myös tunneasioita. Kalanpäitä, perkuujätteitä, siansuolia, kuolleita rottia, toukkia, oksennusta, ihmissaastaa. Ruusuja, laventelia, luumuja, kesäisiä heinänkorsia, tuulen hiuksissa, suolan iholla, rakkauden, neitsyyden ja viattomuuden. Käsittämättömän upea soundtrack vain kiihdytti voimakasta tunnetilaa lisää ja saavutin elokuvassakäymisen maksimaalisen irtautumisen kokemuksen. Vau. Menen uudestaan. Heti huomenna. Menkää tekin. Kaikki.
Palasin kotiin rantaa pitkin nuuhkien. Ilma oli täynnä tuoksuja. Kaisloja, talven törröttäjiä, kuivia lehtiä, rantaliejua, jääriitettä, tervattuja veneitä, hapertuneita pressuja, savua, kevättä. Elämää.
Vau.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti