Juhannussuunnitelma on hyvä, mutta tunnelmaan pääsemisen kanssa on vaikeuksia. Huomenna ajetaan 400 kilometriä, 5 tuntia, suuntana Pohjois-Savo, alla uuden karhea, täysin ilmastoitu menopeli, seurueena naurettavan hauskat ystävykset. Perillä henkeäsalpaavan ihanaa maalaismaisemaa, kansallisromantiikkaa, juhannustansseja, kokkoja ja mitä kaikkea.
Tämän iltapäivän kantavana ajatuksena oli käydä kaupungilta poimimassa tyttärille kukkamekot, mutta nelituntisella kauppareissulla oli huono menestys. Käteen jäi vain yhdet kengät ja kasa maanisen shoppailun aikana kehitettyjä kinokuvia, joista vieläkin turhan monet olivat tärähtäneitä, sumeita, sameita ja epätarkkoja. Enolta peritty vanha järjestelmäkamera, Konica FP-1, (vanhempi kuin käyttäjänsä ja herkempi tärähtämään) ei todellakaan tee kuvaamisesta lasten leikkiä. Vaativuus tekee lajista kuitenkin monin verroin antoisampaa. Onnistuminen tuntuu todella hyvältä silloin, kun se on aidosti omilla ansiolla saavutettua.
Epätoivoisen kaupoissajuoksemisen jälkeen todella ansaitulta tuntui kahvi- ja jäätelöhetki, joka kuitenkin huonon valinnan vuoksi meni aivan poskelleen. Vaikka jotkin asiat ovat hyviä erikseen, ei niiden yhdistäminen tuo välttämättä lainkaan lisäarvoa. Tästä muistutti meitä erittäin epämääräinen vadelmajäälatte, jonka valitsemisesta jäi kyllä paha maku suuhun ja ehkä kuitenkin jotakin myös hampaankoloon, vaikka ensin väitin muuta. Ei pitäisi olla aina niin uudistusmyönteinen.
Kotona odotti tuttu ja aina yhtä lannistava, monen viikon kokoinen kaaos. Vaatteita lattialla niillä sijoillaan, jonne ne on riisuutuessa jätetty, papereita sohvalla, jonne ne on luetuksi tultuaan jäänyt, likaisia astioita siellä, missä niistä on syöty ja juotu eli mitä missä milloinkin. Suorastaan hävettää myöntää, että minä asun tässä asunnossa. Keittiössä ei kierrätetä ja jääkaapissa on asioita, jotka kasvavat karvaa. Mitä ihmettä tapahtuikaan minun elämänhallintataidoilleni? Missä on se nuori, itsenäinen ja vahva nainen, joka hoitaa, huoltaa ja korjaa kodin, työn ja auton? Kaipa se olikin vain ulkokuori ja kulissi, johon hetken uskoin itsekin.
Tästä tilanteesta on tosi vaikea ponnistaa edes ajattelemaan parketin vahaamista, joka "tulisi" suorittaa kesäkuun aikana lakkausteknisistä syistä. Miten on mahdollista saada lattia edes näkyviin, saati tyhjäksi tästä sekasorrosta? Ja millä voimavaroilla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti