Optimisti tietää, että huomennakin on hyvä päivä.

Juhlistin erään organisaation syntymäpäivää käymällä Suomenlinnassa iltapäiväkävelyllä. Meri ja laivat minua rauhoittavat, veden äärellä tunnen saavani hiljaista voimaa ja ajattelu selkiytyy. Ahvenanmaan maakuntajuhliin oli tullut isoja purjealuksia ja kyllä ne sitten olivatkin komeita. Kunpa sitä joskus pääsisi itsekin sellaisen matkaan, edes päiväksi.

Olen käynyt Suomenlinnassa viimeksi kaksi vuotta sitten. Katselin silloista piknikpaikkaamme, joka tänään toimi muiden ihmisten krokettikenttänä. Hymyilytti, kun muistelin taistelupetankiottelua ja muita saman illan kommelluksia. Ne olivat hauskat juhlat, nekin.

Tänään seurana minulla oli ihana ihminen, jonka kanssa oleminen oli hyvin luontevaa ja pakotonta. Arvostan kovasti sellaista, se ei ole mikään itsestäänselvyys. Joidenkin kanssa tulee juttuun todella hyvin ja toisten kanssa ei sitten ollenkaan.Tämän kyllä huomasi torstaisilla kekkereillä. Vaikka vanhojen tuttujen seassa uin kuin kala, en ole ventovieraiden ihmisten jututtamisessa mitenkään hirmu sulava. Koskaan ei tule mieleen yhtään hyvää puheenaihetta, kun tarve olisi suurin. Vaikka booliakin maistoin. Tai lähinnä janooni join, sillä sen verran oli kuvioissa vanhaa suolaa. Taitaa olla näiden viikkojen teema.

Huomenna on ystävysten Kuohuviiniä, mansikoita ja suklaata -ilta. Lisäksi tapaan erään, jonka tapaaminen minua hiukan jännittää. Tapaamisen luonnetta kun ei etukäteen ole määritelty. Käsitykset tapaamisen syistä vahvistunee sitä mukaa, kun lounas etenee. Jännää...