Adrenaliinia suoraan suoneen

Heräsin varhain, koska Tärkeä Ystävä minut siihen velvoitti. Lupasin hänelle, että saan kyselyn tällä viikolla valmiiksi ja minulle on kunnia-asia pitää hänelle luvatut asiat. Hän, jos kuka, tietää kyselyn laatimisen kiusallisuudesta ja minun kyvystäni vältellä vaikeaa asiaa.

Keitin puuroa ja suodatin kahvia. Puin ylleni ja ihailin aamua siistissä kodissani (äiti vieraili eilen, pyyhin pölytkin sitä varten). Tartuin toimeen ja sain lounaaseen mennessä valmiiksi sen, mihin olin varannut viikon. Soitin opinnäytetyönohjaajalle, joka otti minut vastaan tunnin varoitusajalla. Tapaaminen oli jälleen kerran innostava, kannustava, rohkaiseva, yllyttävä ja reipastuttava. Hänen mielestään voisin saada paperin kasaan nopeamminkin kuin olin alun perin suunnitellut, esimerkiksi jo huhtikuussa. (Se sopisi kuin nenä päähän työnhakua ajatellen...)

Mukavaa, että meillä on täsmälleen sama päämäärä, vaikkakin aivan eri motiivit. Molemmat haluavat tulenpalavasti minun valmistuvan ja kumpikin on toinen toistaan sitoutuneempi siihen tavoitteeseen. Minä siksi, että pääsen työelämään turvaamaan toimeentuloani ja hän siksi, että koulu saa minun päästäni pätäkkää. Sitä aina välillä unohtaa opiskelevansa alalla, jonka opiskelijakohtainen yksikkö hinta on miltei puolet muita suurempi. Siksi kai me ollaankin muita onnellisempia tuolla meidän pikku lintukodossa...

Hitto, kun tommosista leiskuvista hehkutuspalavereista tulee aina ihan turbo-olo. Pompin palaverista himaan kädet hyvällä lailla täristen ja maha perhosilla (näin matkalla myös yhden valloittavan henkilön ja siitäkin meni pasmat ihan sekaisin) ja tempaisin kasaan opparille otsikkotasoisen rungon. Sekin mulla on hautunut ajatustasolla jo monta viikkoa, lukemisen ohella rakentunut alitajunnassa. Huomenna prosessi jatkuu palaverilla opiskelijakunnan pääsihteerin kanssa ja loppuviikosta kysely saadaan varmaan jo liikenteeseen. Ja siitä sitten teoreettisen viitekehyksen kimppuun. Sekin mua jo vähän polttelee, pääsisipä nopeammin sen pariin, että näkisi mitä siitä tulee. Jännittää kuin kunnon jännityskertomus kirjailijan aivolohkoissa... tai hieno hiekkakakku ämpärissä, jonka pohjalle on huolellisesti asetellut koristeita ja sitten keikauttaa kaiken ylösalaisin. Tule tule, hyvä kakku...

Osa tätä kaikkea jännä-jännää vatsan seudulla oli improvisaatioteatterin Mustaseepran harjoitukset, joissa olin mukana elämäni ensimmäistä kertaa. Aivan hysteerisen hauska tapa viettää maanantai-ilta myös jatkossa! Yllättävän menestyksekäs julkinen vapaa kirjoittaminen on saanut mut uskomaan, että kenties mulla on piileviä kykyjä myös muilla vapaiden taiteiden alueilla. Ja miksipä en menisi niitä testaamaan.

Kaltaisekseen tekee hyvä seura, jossa moka on lahja! Harkoissa mut kutsuttiin opiskelijakavereiden pyjamabileisiin, jonne suuntaan tästä suoraan. Hammasharja kassiin ja makuupussi kainaloon, Hannu Karhukin ehkä lähtee mukaan. Luvassa lystikäs ilta, sillä nyt on hyvä tärinä päällä.