Kulttuuria koko rahalla

Niin sitä sitten alkaakin viihtyä taas kaupungissa, josta niin kovasti on ollut haluamassa pois.

Musiikkiopiston Puhallinviikko on tarjonnut erinomaista ohjelmaa koko viikolle. Viime sunnuntaina olin kuuntelemassa Kimppapuhallus- oppilaskonserttia, jossa myös ihana pieni serkuntyttöni soitti huilua. Todella hellyttävä sunnuntai-iltapäivä. Niin suloisia ja taitavia nuoria soittajia! Toissa päivänä musiikkiopiston Mikkeli Winds ja nuoret solistit esiintyivät Savon sotilassoittokunnan kanssa Pieni Pala Messinkiä -konsertissa. Ihan ihokarvat nousivat pystyyn, oli se niin komeaa soitantaa. Tänään menen kuuntelemaan Saxperiment-saksofonikvartettia (Janne Murto, Pepa Päivinen, Pentti Lahti ja Paroni Paakkunainen) ja huomenna soittaa Tezar Jazz Band featuring Jukka Perko. Vau.

Aikamoinen setti puhallinmusiikkia, josta minä niin kovasti pidän. Sekä puu- että vaskipuhaltimet saavat minut aivan haltioituneeseen tilaan eli minut voi siis tarvittaessa puhaltaa aivan pyörryksiin ja saada lupaamaan mitä tahansa. Huomaan myös huomaamattani viehättyväni esimerkiksi baritonisaksofonisteihin. Varsinkin, jos he erityisen kovasti muistuttavat ulkonäöltä entisiä poikaystäviä. Hirmu vaikea suhtautua sellaiseen ihmiseen luontevasti.

Opinnäytetyön tekemisen taustamusiikkina olen kuunnellut hollantilaista classicfm.nl-kanavaa ja opetellut muka samalla hollantia. (Eihän sitä koskaan tiedä, koska sitä voi tarvita.) Klassisen musiikin klassikkoja soi myös eilen illalla altaan laidalla, kun olin ensimmäistä kertaa syvänvedenjumpassa. Mahtipontista Ravelia, Straussia, Brahmsia ja Wagneria. Tilanne oli niin absurdi ja koominen, että ilman kannattavaa vesivyötä olisin joutunut aivan uppeluksiin, kun nauratti niin paljon. Jumppaa nyt siinä sitten, kun et saa naurua tyrehtymään ja tyrskit vettä vaan.

Erityisen vaikutuksen musiikkikappaleiden joukosta teki Tchaikovskyn Joutsenlampi. Balettihan kertoo neidoista, jotka paha velho on taikonut joutseniksi ja jotka öisin saavat naisen muodon. Siellä meitä oli altaassa enemmän ja vähemmän joutsenkaulaisia räpiköimässä ainakin yhden lammikollisen verran. Klassikoista se toi mieleen tosin enemmän Andersenin Ruman Ankanpoikasen.

Lystiä se oli ja ihan tehokastakin, kunhan toivuin alkujärkytyksestä. Tuli liikkumisesta tosi hyvä olo, kun vielä pääsi saunaankin siitä suoraan. Ensi viikolla uudestaan! Nyt jo ihan jännittää, että mitä klassikoita sitten kuullaankaan.