Hän

Hän kiehtoo minua. Hän on karu ja rääväsuinen, mutta kummallisella tavalla viehättävä. Hänen kanssaan saan nauraa maha kippuralla ja posket kipeäksi. Viiltävä sarkasmi on hänenkin lempilajejaan ja puujalkoja veistelläänkin lisää sitä mukaa, kun tarina etenee. Hienointa on, että hän uskaltaa sivaltaa henkisesti takaisin ja välillä minäkin jään vain haukkomaan henkeäni hänen kielellisten nokkeluuksiensa edessä. Kuinka monilla hienoilla tavoilla toista ihmistä voikaan pilkata, kun välissä on luottamus! Hänen juttunsa ovat toisinaan tosi roiseja, eikä häntä vaimenna mikään muu kuin vielä astetta härskimpi läppä. Kiroilen itsekin kuin merirosvo hänen seurassaan. (Kunnes haastoin hänet peliin, jossa toista saa läimäistä aina, kun toinen kiroilee. Ei kasvoihin.)

Hänet on helppo yllyttää järjettömyyksiin ja hän on myös hyvä yllyttämään. Liian pitkille ja liian myöhäisille kävelyretkille, joiden päätteeksi ajaudutaan ravintolaan ja syödään/juodaan menetetyt kalorit heti takaisin. Hänen kanssaan kuunnellaan musiikkia ja katsellaan elokuvia, joita ei itse tulisi koskaan valinneeksi. Hänen kanssaan uskallan seikkailla hurjissa paikoissa, joissa ei oikeasti kannattaisi olla: tehtaiden nurkilla, hylättyjen rakennusten kulmilla, ratapihoilla, järven jäällä, metsässä, luolassa, ladulla...

Hänen kanssaan voi keskustella pitkät tovit yhteiskunnasta, politiikasta, moraalista, miehistä, naisista, salaatista ja sellerinjuurista, mistä vain. Hänen yleissivistyksestään ei voisi päätellä hänen koulutustaustaansa.

Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla hänen ystävänsä. Hän on kuin täydellinen isoveli, jota minulla ei koskaan ollut. Tunnen suurta helpotusta siitä, että hänen asiansa alkavat järjestyä ja pitkän depression tunnelin päässä näkyy jo kirkas auringonpaiste. Hän kutsuu minua vitsaillen valmentajaksi ja omahoitajaksi, sillä tehtävänäni on ollut potkia häntä päähän ja tuoda todellisuutta vähän lähemmäs hänen jalkojaan. Muutama oikealla hetkellä esitetty oikea kysymys on auttanut häntä pohtimaan omaa tilaansa ja nousemaan takaisin jaloilleen. Eilen hän liittyi poliittiseen nuorisojärjestöön, johon hän tutustui sattumalta, kun erään järjestön aktiivitoimija tuli baarissa iskemään minua. Sen sijaan, että olisin torjunut toimijan suoralta kädeltä, esittelinkin nämä veikkoset toisilleen ja nyt heistä on tulossa ylimpiä ystävyksiä. Uskon, että työni hänen saattamisekseen aktiiviseksi kansalaiseksi on tehty.

Olen tuntenut hänet nyt kolme kuukautta. Ensin minua ärsytti hänessä kaikki. Nyt näen ystävässäni paljon vahvuuksia ja monia kiehtovia mielen ulottuvuuksia. Vielä ennen kuin neljäs kuukausi tulee täyteen, hän muuttaa täältä pois. Olen häneen kovin kiintynyt, enkä ehkä enää pelkästään ammatillisessa mielessä. Minun tulee häntä ikävä.

Onneksi maailma on pieni ja teknologia kehittynyttä.