iloinen saari

Tämän kesän festarikiintiö on nyt täytetty. Neljä päivää Ilosaarirockissa oli sekä viihdyttävä että koetteleva elämys. Musiikki oli laadukasta ja orkesterit kovin odotettuja. Minulle uusia tuttavuuksia kertyi myös ilahduttavan mittainen lista.

Muut olosuhteet olivat vähintäänkin haastavat. Yhtenä hetkenä vettä paiskoi taivaan täydeltä ja seuraavana pistävän kuuma auringonpolte haihdutti kaiken höyryksi. Onneksi huonoa keliä ei olekaan, on vain huonosti varustautuneita ihmisiä ja tokikaan me emme kuulu heihin. Sadeasut ja vaelluskengät mahdollistivat kuivana pysymisen ja loivat myös henkisen turvan ja suojan kaikkea sitä mutaa ja ryönää vastaan, joka leirintäalueella velloi. Ihmiskunnan alennustila otti välillä aika koville, vaikken mikään hygieniafriikki olekaan. Näin jälkeen päin tekee pahaa edes ajatella sitä roskan ja saastan määrää, ja vielä ikävämmältä tuntuu ajatella sitä, että näiden samojen välinpitämättömien sotkijoiden, mellastajien ja känniääliöiden käsissä on tässäkin yhteiskunnassa moni kansantaloudellisesti tärkeä toiminto. Ehkäpä hekin osaavat arjessaan käyttäytyä ja festarit ovat heille jokin toinen todellisuus, jossa pätevät viidakon lait. Karnevalistinen ilonpito, sekoilu ja normien murtaminen kuuluvat asiaan ja minä vain olen tiukkapipo.

Oma taistelumme kaaosta ja anarkiaa vastaan rajautui oman telttakuntamme pihapiiriin, jossa oli kuusikulmainen paviljonki, sohva ja persialaismatto, pj-teltta ja kymmenkunta pientä telttaa. Ruokaa laitettiin trangialla, aamulla syötiin puurot ja kaakaot, päivällä kaikenlaisia muita pataherkkuja. Ja olihan lystiä. Koolla taas huippujengi ja mielettömän hauskoja tyyppejä, joiden kanssa lähtisin kyllä reissuun kuin reissuun. Lauantaikomitean myöntämä Laatutakuu piti loppuun saakka.

Ihmiset ne tekee sen, saaren iloisen.