Kyllä se nyt siltä näyttää, että minä tarvitsen sittenkin miehen tai muun vastaavan tarkoituksenmukaisen henkilön, vaikka toisin luulin. Syitä on kolme.
1) Kannettava tietokone meni solmuun, jollaista en enää itse osaa avata.
2) Kiviseinä kaipaa määrätietoista lähestymistä iskuporakoneella, jotta siihen voi kiinnittää taulukiskon.
3) Pian luokseni muuttaa pesukone, joka on liian painava yksin kannettavaksi portaita ylös.
Keskustelin tänään automatkalla pitkän tovin ystäväni kanssa yhteiskunnan odotuksista. Ihminen ilman parisuhdetta on kuin jonkinlainen kummajainen, jonka tulisi välittömästi luopua itsenäisyydestään ja kiinnittyä perinteisen ydinperheen muodostamistavoitteeseen. Pariutuneet ystävät yrittävät väkisin tutustuttaa omiin poikamiesystäviinsä ja hierovat omaa onneaan toisten naamaan kuin amerikkalaismorsian hääkakkua. Sukulaisrouvat ovat arvostelijoista kamalimpia, joiden mielipiteistä ei pitäisi olla milläskään, mutta minkäs teet, kun kismittää. Sukujuhliin ei kerta kaikkiaan kannattaisi mennä yksin.
Muutamat juhlat olisi vielä tälle suvelle edessä. Mikä neuvoksi, kun helluntai- ja helatorstaiheilat jäivät hankkimatta, eikä juhannuksenakaan niitä aivan jonoksi asti ollut. Pitäisiköhän minunkin kokeilla sitä nettideittailua? Tsekkasin tämän kaupungin tarjonnan jo yhdeltä nettipalstalta, eikä se luvannut kovin hyvää. Minkähän takia kaikki hämeenlinnalaissinkkumiehet harrastavat amerikanautoja? Ehkä syy-seuraus -suhde onkin päinvastainen ja se on se autoharrastus, joka pitää heitä sinkkuina.
Hip hei, tältä pohjalta Ilosaarireissusta tullee mitä viihdyttävin matka. Ja ensi viikonloppuna meidän oma Iloisten Selviytyjien Yhteisö rientää kevyin askelin ja riemumielin Yyteriin peuhaamaan ja pörheltämään. Sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävänsä voi. Lystiä. Odotan kovin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti