maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Avec

Sain kutsun ei-läheisen sukulaisen häihin. Minut on kai kutsuttu siksi, että morsiuspari on ollut jonkin verran tekemisissä kaksoisveljeni avoperheen kanssa. Tunsivat sukurasitteen ja velvollisuuden tunnon. Ei voi kutsua yhtä ilman toista. Ihan turhaan.

Jo kortti enteili tulevasta. Kultaa, koukeroita ja kohokirjaimia, kansien välissä kuultopaperi, johon on printattu värssy, hääparin etunimet ja pelkkä verkko-osoite. Ei muuta. Ähkyn ainekset kasassa siinäkin. (Sivujen osoitetta en hienotunteisuuden vuoksi tähän linkitä, uteliaimmille voin sen muuta kautta toimittaa.)

Sivuntekijät ovat yltäneet sellaiseen hääkliseiden keräilyennätykseen, että pitäisi myöntää mitali. Huoh. Kuvituksena kultaista satiinia, pitsiä, sormukset ilman muuta ja romanttisia kuvia suutelevasta morsiusparista. (Siis suutelevasta, ei pussaavasta. Ihan kivaa silloin, kun sattuu omalle kohdalle, mutta ei sitä muiden kieliakrobatioita halua todistaa.) Omat alasivut on luonnollisesti ilmoittautumiselle, ajo-ohjeille ja häämatkakohteen esittelylle, kuva-albumit tyhjinä odottelemassa kuvia polttareista ja hääpäivästä.

Ja tietenkin lahjalista. Finlaysonia, Arabiaa, Iittalaa. Lumia, Careliaa ja Violaa. Kaikkea, mitä aikuisilta, itsenäisesti asuvilta ihmisiltä luonnollisesti puuttuu eli
pyyhkeitä, astioita ja aterimia. Voi parkoja, kyllä isotäti ostaa koko korillisen kullattuja kakkulapioita, jotta pikkuperhe pärjää arjessa. Käsinpestäviä kultareuna-astiastoja voidaan käyttää sitten, kun ne paremmat vieraat tulee pyhäpäivälliselle. Voihan Pentik sentään! Miksei kenenkään lahjalistalla ole ikinä vuohta Keniaan, koulukirjoja Tansaniaan, kaivo Namibiaan, pari kummia Itämerelle ja Amnestylle loput. (Niin, kyllähän minä nyt paasaan, mutta katsotaanpa sitten, kun itse sonnustaudun omaan kermakakkuvaahtounelmaani, jossa on puhvihihat ja rusetti perseen päällä. Ihan hyvä, jos saan hopeisia jälkiruokalusikoita koko sarjan, jotta voin syödä niillä näitä jaloja sanojani.)

Kutsuni oli Neiti Kesäheinä & avec. Nyt mietin kuumeisesti, pyydänkö mukaani Louis XIII:n, Napoléonin vai Richard Hennessyn. Vai tyydynkö pussilliseen ranskanpastilleja? Taitaa jäädä ne kekkerit väliin ja minä lähden noiden poikien kanssa muihin juhliin.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kermakakkuallergiaa pukkaa....

ehehehe.