lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Iloa liikunnasta


Minäkin sen nyt ymmärrän ja hyväksyn. Liikunta voi olla kivaa, sosiaalista ja mieltä ylentävää sen lisäksi, että se on lähes pelkästään terveellistä ja elimistölle välttämätöntä. Olen saanut viime aikoina paljon miellyttäviä kokemuksia liikunnasta ja ajattelin järjestää niin, että siitä kehittyy säännöllinen osa elämääni. Se ei vaan ollutkaan niin helppoa.

Selailin keskikokoisen opiskelukaupunkini liikuntatarjontaa ja havaitsin kurjan todellisuuden. Opiskelijaliikuntapalveluiden täydellinen puuttuminen ajaa minut valitsemaan kansalaisopiston mummojumpan tai yltiökaupallisen eliittisporttiklubin väliltä. Tiedän nyt liioittelevani, mutta teen sen siksi, että minua ärsyttää. Nuoruudesta johtuvien huonojen liikuntakokemusten vuoksi minusta on tullut nirso. En kestä aerobikkejä tai kuntopiirejä, suurempaa ahdistusta minulle tuottavat vain peiliseinäiset hienhajuiset kuntosalit. Pilateksesta olisin ollut kiinnostunut ja fitballista, mutta niihin minulla ei selvästikään ole varaa, jos kerran viikossa pidettäviä tunteja varten pitää ostaa sikakallis elinikäisjäsenyys. Kyllä kansalaisopistolla on varmaan ihan hyviäkin liikuntaryhmiä, joissa olisi minulle sopivia lajeja ja kaipa urheiluseuroilta ja naisvoimistelijoilta löytyy tarjontaa. Ja mikäs olisikaan lystikkäämpää kuin mennä vesijumppaamaan mummojen kanssa Anne Mattilan ja Jari Sillanpään tahtiin. Viihdearvoa siinäkin...

Tämänpäiväisen surffailun tuloksena en niitä kuitenkaan löytänyt, vika lienee tietokoneen ja työtuolin välissä. Silmääni ei myöskään osunut erään kuntosalin jäsenyyden hinta. Kyseinen klubi kuuluu kurjamaineiseen cms-kuntoklubien ketjuun, jonka nettisivujen mukaan
asiakkaalla on oikeus purkaa sopimus milloin tahansa sopimuksessa mainituin ehdoin. Sopimuksen voi purkaa aina täyden kuun aikaan parittomina viikkoina klo 8:00 - 8:12 välisenä aikana soittamalla numeroon, jonka saa numerotiedustelusta vain salasanalla. Sopimusta ei tietenkään ollut nettisivuilla nähtävänä ja suoraveloituksena maksettavan kuukausihinnankin saisi tietoonsa vasta samalla ilmaisella tutustumiskäynnillä, jossa huippukoulutetut jäsenyysmyyjät aivopesevät sinut myymään äitisikin sielun. Siellä varmaan laitetaan ihminen juoksumatolle ja luvataan opettaa sen pysäyttäminen sitten, kun 12-sivuisessa sopimuksessa on nimi alla.

Organisaatio tarjoaa ketjunsa yrittäjille esimerkiksi seuraavanlaista koulutusta:

Tel Trac 1:
Jäsenmyyntikoulutuksessa opetellaan myymään jäsenyys yksityiselle ihmiselle. Opetetaan täyttämään sopimuspaperit, suoraveloitussopimukset ym. Neuvotaan keinoja, kuinka löydetään uusia prospekteja, kuinka tehdään jäsenpuheluita, myyntipuheluita ja miten hoidetaan itse myyntitapaaminen.


R Trac:
Koulutuksessa käydään läpi asiakkaan eroprosessi. Tavoitteena on löytää ne keinot, joilla 20-50% eroilmoituksen tehneistä henkilöistä saadaan pyörtämään eropäätöksensä.

Kuvaus toi häiritsevän väkevästi mieleen joidenkin lahkojen käännytyksessä käyttämiään vakuuttelustrategioita, joihin törmäsin sattumalta Uskontojen Uhrien tuki UUT ry:n sivuilla. Nimittäin ainut täysin ilmainen ohjattu liikuntamuoto, jonka aiemmin kaupungistani bongasin, oli uusi Sahaja-jooga. Kiinnostuin siitä jo hiukan, mutta intuitioni varassa päätin nuuskia vähän syvemmälle. Kuinka ollakaan, taustalla on uskonnollinen järjestö, jonka kerrotaan menettelevän hyvin kyseenalaisella tavalla. Että se sitten siitäkin.

Eihän tää ny tämmöst voi olla. Mä vaan haluisin liikuntaa, niin mua täällä käännytetään. Vaadin, että muuten-ah-niin-laadukas korkeakouluyhteisöni alkaa järjestää opiskelijaliikuntaa. Työkykyyni kannattaa satsata nyt, kun se vielä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä on mahdollista ja minäkin olen ajatukselle vielä suopea. Halvemmaksi se tulee kuin työterveyshuolto, fysioterapia ja voimakas painonhallinnan tarve muutaman vuoden päästä.

(Toisaalta sanotaan, että jokainen kilo on kohti hauskaa naista: nainenhan voi olla hauska ainoastaan silloin, kun se painaa 180 kiloa ja vyöryy mäkeä alas...)

Ei kommentteja: