Näin se sitten alkaa, opinnäytetyöprosessi.
Maalasin Daruman silmän ja virallisesti vihkiydyin tavoitteelleni saada opinnäytetyöni valmiiksi tänä keväänä. Tutkimussuunnitelma oli ohjaajan tapaamisessa huippumenestys, sain hurjasti kannustavaa palautetta. Olen innoissani lähdekirjallisuudesta ja muusta aineistokeruusta. Lisäksi näyttäisi siltä, että pystyn vakiinnuttamaan hyviä itsenäisen työskentelyn rutiineja ja säännöllisen päivärytmin.
Daruman sain lahjaksi Oregonista, japanilaiselta työkaveriltani. Se on japanilainen onnenkalu, joka auttaa saavuttamaan suuria tavoitteita. Sen molemmat pupillit ovat ensin valkoiset, kunnes toinen niistä maalataan mustaksi. Samalla esitetään toive. Esine asetetaan työpöydälle muistuttamaan tavoitteesta. Kun tavoite on saavutettu, sitä juhlistetaan maalamalla nukelle toinenkin silmä. Japaninkielinen sanaleikki ei auennut minulle ilman apuja, sana 'gan' kuulostaa samalta kuin sekä silmä että toive.
Daruma-patsaan esikuvana on muinainen zen-buddhalainen munkki Bodhidharma, joka legendan mukaan meditoi paikallaan yhdeksän vuotta saavuttaakseen valaistuksen. Hänen kätensä ja jalkansa surkastuivat liikkumattomuuden vuoksi, siksi pyöreällä nukellakaan ei niitä ole. Eräs tarina kertoo, että munkki poisti myös silmäluomensa, jottei nukkuminen häiritsisi hänen meditointiaan.
Bodhidharman esimerkistä poiketen minun tarkoituksenani on kuitenkin sekä liikkua että nukkua riittävästi tämän prosessin aikana, vaikka valmistuminen kyllä kuulostaa hiukan samalta kuin valaistuminen. Taivaspaikkahan siinä tavallaan avautuu molemmissa :-l Vähänpä minusta olisi hyötyä työelämälle jaloitta ja käsittä, eikä uneton työntekijäkään pitemmän päälle taitaisi olla mikään työnantajan unelma.
Jatkan siis opiskelijoiden hyvinvointipalveluiden puolesta puhumista. Lisää prosessin muista vaiheista ensi viikon jaksossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti