Pitkästä aikaa vääntäydyin kaupungille saakka asioimaan. Mukavan kirpeä -22 asetta tuntui jo poskionteloissa, kun pyöräilin kohti keskustaa. Tunsin suurta riemua, sillä naamaa lukuun ottamatta olin pukenut juuri täydellisen määrän kerroksia.
Kävin kampaajalla. Leikkautin tukan niin lyhyeksi, että näin lyhyt se ei vauva-aikojeni jälkeen ole koskaan vielä ollut. Yritin etsiä netistä kuvaa havainnollistamaan sitä heikoin tuloksin (tai väärin hakusanoin). Lähin vastaava löytynee tuolta.
Kevensin pääni lisäksi samalla reissulla myös sydäntäni. Luovutin verta pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo kolme vuotta. Niiden välineet olivat kehittyneet hurjasti, esimerkiksi verinäytteen otto sormenpäästä hemoglobiinin tarkistamista varten ei tuntunut lainkaan. Ottohetkellä rypistin otsankin jo valmiiksi, ja kun se ei sattunutkaan, säästin energiaa ja käytin lähes samaa ilmettä asian hämmästelemiseen. Pedille pötkölleen ja sukkapuikon kokoinen neula suoneen. Ne tädit ovat siellä niin herttaisia, että tekisi mieli käydä useamminkin. No, toukokuussa uudestaan!
Kirjastosta löysin hyviä lähteitä opparia varten ja siitä siivittämään kokonaisen laatikollisen ah-niin-ihanaa Carole Kingiä. Nyt joka päivä voi olla Gilmore-päivä.
Rautakaupasta sain kauan kaipaamani tulpan toisenkin pesualtaan pohjalle, jottei enää tarvitse huuhdella kaikkia tiskejä huonolla omatunnolla ja juoksevalla vedellä. Ostin samalla isommat ruukut kahdelle kasviystävälleni ja kohta vaihdan heidät uuteen multaan. Onhan nyt uusi kuu tai yläkuu, kuten vanha kansa sano. Uskomusten mukaan kasvavan kuun aikaan kannattaa tehdä asioita, joiden haluaa menestyvän, kasvavan ja lisääntyvän.
Täydellinen ajoitus täydelliselle päivälle, kerta kaikkiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti