Olisipa useammin yhtä hyväntuulisia ja huolettomia viikonloppuja. Ensin näytti siltä, että viikonvaihde vie minua Karjaalle, Turkuun ja Valkeakoskelle. Lopulta tämä taisikin olla ensimmäinen kokonainen viikonloppu Hämeessä sitten tupareiden.
Perjantai-iltana illallistin hurjan hauskassa seurassa. Koolle oli kutsuttu Hämeenlinnan Jaala-jaoston perustamiskokous. Toimintasuunnitelmaa hahmoteltiin innokkaasti ja erityistoimialaksi kristallisoitui erinäiset ruoka-, juoma- ja muut ruumiin- ja hengenkulttuurien alalajit. Jaoston seuraavan kokouksen asialistalle kiipesivät ainakin ponnekkaat oluenjuontipyrkimykset vaihtelevissa kohteissa ja potentiaalinen ekskursio Ilmakitaran MM-kisoihin.
Lauantaina sain luokseni harvinaisen vieraan. Vanhan ja kaivatun ystävän, jonka kanssa sain jakaa päivällisen, päiväkävelyn, päiväunet, pullon punaviiniä ja pähkinäsuklaata. En ole ehkä vielä koskaan nauttinut kiireettömyydestä ja kotoisuudesta tässä kaupungissa niin täysin rinnoin kuin nyt. Se oli tärkeää. Monin tavoin.
Sunnuntaina suuntasin Polon kanssa katsomaan poikasia ja tyttösiä. Piskuiset veljekset A ja B ovat päässeet kasvamisen vauhtiin ja kumpikin heistä painaa jo yksin sen, mitä vielä kahdeksan viikkoa sitten yhteensä. En osaa edes kuvitella, kuinka hentoisia piiperöisiä he ovat olleet syntyessään, kun vieläkin heitä pitää käsitellä aivan uskomattoman varoen. Hellästi, mutta määrätietoisesti. Kaikki osat kun ei heissä ole vielä ihan valmiita, olihan varsinainen laskettu aika vasta hiljattain. Pääsin auttamaan syöttämisessä ja kyllä siinä herkistyy kuuntelemaan sen pienen nyytin olemusta ihan eri tavoin kuin isompien vauvojen kohdalla. On se vaan niin pieni. Pelotti suorastaan olla vastuussa sen lyhyen hetken, kun pieni poika oli minun kädelläni ja olallani. Hengittäähän hän nyt varmasti? Eihän nivelsiteet veny, jos nostan näin? Onhan selkä pyöreänä? Eihän pää retkota? Reipasta isosiskoa syötin, pesin ja puin paljon reippaammin mielin. Yli vuoden vanha on jo niin vankkaa tekoa, että se kestää jo normaalia käsittelyä.
On ne ihania. Ja sillä tavalla mukavan lähellä, että voin ihan iltasellakin käydä auttelemassa. Hyötysuhde on molemminpuolinen: Heillä on minussa yksi käsipari lisää pyykki- tai tiskivuoren kimppuun, imurin tai mopin varteen ja minä saan lapsenhoitokiintiöni täyteen. Eipä ala omien hankkiminen tuntua ajankohtaiselta turhan pian.
Ystäväni huomautti minun aikuistuneen. Olen kuulemma entistä napakampi. Kaipa vakiintumista voi tapahtua myös yksilölle? Ei kai siihen kumppania tai jälkeläisiä tarvita? Ja eihän vakiintuminen tarkoita samaa kuin vakavoituminen, kangistuminen, jämähtäminen tai kahliutuminen? Kuinka sitoudutaan paikkaan, jos haluaa samalla olla vapaa? Taitaa olla ikuisuuskysymys...
Wolde ye bothe eate your cake and have your cake?
The Proverbs & Epigrams of John Heywood, 1562
maanantaina, heinäkuuta 30, 2007
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Parasta päivässä
Nukuin pitkään ja näin ihania unia. Söin tukevan aamupalan ja köllöttelin sängyllä.
Sain äkillisen tarmonpuuskan ja päätin viimein varata ajan hierojalle. Tuossa korttelin toisella puolella on Anjan Suvituuli, jolla on tavattoman mukavan näköinen etuikkuna. Pyöräilen siitä miltei päivittäin ohitse ja minun on jo pitkään pitänyt soittaa sinne. Töihin päästyäni en muista koko asiaa enää ja kotiin tullessa on jo liian myöhä.
Lähestyin määrätietoisesti eteistä ja pientä lipastoa, jonka hyllyllä on puhelinluettelo. Samalla hetkellä, kun tartuin luetteloon, posti kolahti luukusta. Jätin luettelon pöydälle ja otin postin. Joukossa oli ihana kuori ja Riemun käsialaa. Kuoressa lukee "Itse Reippaus". Voi sitä mussua! Se sitten jaksaa yllättää. Löysin kuoresta kaksi korttia. Toinen oli tervehdys: "Murulle, jotta se siellä Hämehessä paremmin jaksaisi." Toinen oli lahjakortti. Tunnin hieronta Anjan Suvituulessa!
Riemu on ajatuksiani lukenut ennenkin ja lauseitani päättänyt. Soittanut juuri, kun olen häntä ajatellut ja ehdottanut lounaaksi juuri sitä, mitä minunkin on tehnyt mieli. Mutta että viikkoa aikaisemmin tietää, mitä toinen aikoo perjantaiaamuna? Enhän minäkään tiennyt. Se oli kuulemma tuntunut hänestä hyvältä ajatukselta juuri silloin ja lahjakortin tilaaminen sivujen kautta oli ollut tarpeeksi helppoa.
Ihana nainen! Maailman ylivoimaisesti parhain ja rakkain ystäväni! Kiitos, että olet! *hali*
Sain äkillisen tarmonpuuskan ja päätin viimein varata ajan hierojalle. Tuossa korttelin toisella puolella on Anjan Suvituuli, jolla on tavattoman mukavan näköinen etuikkuna. Pyöräilen siitä miltei päivittäin ohitse ja minun on jo pitkään pitänyt soittaa sinne. Töihin päästyäni en muista koko asiaa enää ja kotiin tullessa on jo liian myöhä.
Lähestyin määrätietoisesti eteistä ja pientä lipastoa, jonka hyllyllä on puhelinluettelo. Samalla hetkellä, kun tartuin luetteloon, posti kolahti luukusta. Jätin luettelon pöydälle ja otin postin. Joukossa oli ihana kuori ja Riemun käsialaa. Kuoressa lukee "Itse Reippaus". Voi sitä mussua! Se sitten jaksaa yllättää. Löysin kuoresta kaksi korttia. Toinen oli tervehdys: "Murulle, jotta se siellä Hämehessä paremmin jaksaisi." Toinen oli lahjakortti. Tunnin hieronta Anjan Suvituulessa!
Riemu on ajatuksiani lukenut ennenkin ja lauseitani päättänyt. Soittanut juuri, kun olen häntä ajatellut ja ehdottanut lounaaksi juuri sitä, mitä minunkin on tehnyt mieli. Mutta että viikkoa aikaisemmin tietää, mitä toinen aikoo perjantaiaamuna? Enhän minäkään tiennyt. Se oli kuulemma tuntunut hänestä hyvältä ajatukselta juuri silloin ja lahjakortin tilaaminen sivujen kautta oli ollut tarpeeksi helppoa.
Ihana nainen! Maailman ylivoimaisesti parhain ja rakkain ystäväni! Kiitos, että olet! *hali*
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
Astetta hankalampi asennus
Ei ollut epätoivoon vaipuminen kaukana tästä projektista. Näin tapahtuu, kun vaihtaa asuinmuotoa opiskelijatalosta tavalliseen taloyhtiöön.
1. Muuta ja totea vasta muuttovaiheessa, että kerrostalossa ei ole pesutupaa.
2. Katsele uusien pesukoneiden mainoksia kaikissa lehdissä ja kauhistele niiden hintoja.
3. Kauhistele ääneen myös sukulaisten ja tuttavien luona.
4. Herätä sääliä ja saat lupauksen pesukoneesta, joka on seissyt serkun varaston perillä jo jonkin aikaa. Saat myös lupauksen siitä, että kone toimitetaan sinulle kotiin "pian".
5. Odota 10 viikkoa ja pese sillä välin pyykkiäsi naapurin pojan taloyhtiön koneella, lähimmän esimiehen kotona ja vanhempiesi luona 150 km päässä.
6. Kutsu veljesi avovaimonsa kanssa asuntomessuille ja tarjoa majoituspalveluita pesukoneen kuljetusta vastaan. Kannatuta kone sisään veljesi ja naapurin pojan lihasvoimia hyödyntäen.
8. Havaitse kaikkien liitinten olevan epäsopivia. Mittaa veden sisääntulo- ja ulosmenoaukkojen halkaisijat ja lähde omin päin rautakauppaan.
9. Löydä rautakauppa ja osta pikaliitinpesä ja letkuliitin sisäkierteillä sekä klemmareita, jotka onkin oikeasti nimeltään letkukiristimiä (?).
10. Aja kotiin ja totea, että uusi pikaliitinpesä on ½ mm (tai jotenkin muuten yhtä mittaamattoman vähäisesti, mutta kriittisesti) liian pieni vanhassa letkussa olleelle pikaliitinnipalle. Kiroile, lyö seinään ja aja takaisin rautakauppaan.
11. Avaudu rautakauppiasjuipille, joka on täysin syytön siihen, että nykyiset pikaliittimet on pienempiä kuin muinoin 90-luvun alussa valmistetut. Alistu kohtaloosi ja osta myös uusi pikaliitinnippa.
12. Aja kotiin ja syö levyllinen minttukrokanttisuklaata vitutukseen. Vaihtoehtoisesti voit juoda myös olutta, jos olet mies. Poista vanha osa väkivalloin ja puukolla, asenna uusi osa hiustenkuivaimen ja raa'an voiman avulla. Tarkista asennukset ja lisää sähköä.
13. Totea, että vesi tulee koneen alta läpi. Kiroile lisää. Syö suklaata, jos sitä jäi. Sulje vesi, poista sähkö, kuivaa lattia ja avaa koneen päällyskansi. Totea vedensisääntulon painekytkin pirstaloituneeksi ja pyri ratkaisemaan vika jeesusteipillä. Testaa ratkaisu ja myönnä epäonnistuneesi.
14. Soita läpi kodinkonehuoltoliikkeitä varaosan toivossa ja ota vastaan halveksuntaa ja alentavia kehotuksia ostaa uusi kone.
15. Lue lehteä. Löydä ilmoitus myytävänä-palstalta. Sovi kaupat ja nouda seuraava, käytetty pesukone pihaan. Kanna vanha kone ulos ja uusi kone sisään. Asenna liittimet. Pese ja huokaise helpotuksesta.
Kustannukset:
ElektroHelios I 0,00€
Pikaliitinpesä 5,00€
Letkuliitin 9,00€
Letkukiristin x 2 2,60€
Minttusuklaa 1,79€
ElektroHelios II 40,00€
Ongelmajätemaksu 15,00€
Matkakulut 190km 13,82€
Yhteensä: 87,27€
Oma ja sukulaisten vapaapäivänä käytetty aika, vaiva, kärsimys ja kärsivällisyys ovat niin korvaamattomia, ettei niitä edes lisätä tuohon. Noh, ilmaisellakin on hintansa.
Nyt lähden katsomaan The Simpsons -leffan maailman ensi-illan uutuuden kiiltävään, virallisesti ensi viikolla avattavaan Bio Rexiin Verkatehtaalle. Olen yhtä innoissani sekä elokuvasta että teatterista, jonka varustelu on Pohjoismaiden huippuja. (Myös yksi työntekijöistä oli aivan hillittömän söpö ja vaikkei se olekaan kaikkein olennaisinta, ei se ainakaan vähennä minun innostustani.)
Mutta näistä lisää tuonnempana, jos raportoitavaa on.
(Muoks: Klo 1:47. Leffa oli ihan sietämättömän hauska, suorastaan nerokas kaikkine kulttuurisine viittauksineen. Nauroin puolitoista tuntia miltei putkeen. Parasta antia oli sarkastisen huumorin lisäksi oli tietenkin leffan soundtrack. Hans Zimmer on todella näyttänyt mahtinsa Danny Elfmanin jalanjäljissä ja silti kunnioittaen seurannut mestarin avausraidalla viitoittamaa tietä. Upeaa, kertakaikkiaan! Teatterisali oli ihan mielettömän hieno, penkit pehmeät, äänentoisto järisyttävä ja kankaan leveys miltei nyrjäytti silmämunat. Eikä se aiemmin silmääni osunut miekkonen ollutkaan kuka tahansa, vaan itse Biorexin teatterivastaava. Numeroakaan ei tarvitsisi juuri metsästää, sillä se on siellä niiden kotisivuilla... Äh, liian helppoa. ;)
1. Muuta ja totea vasta muuttovaiheessa, että kerrostalossa ei ole pesutupaa.
2. Katsele uusien pesukoneiden mainoksia kaikissa lehdissä ja kauhistele niiden hintoja.
3. Kauhistele ääneen myös sukulaisten ja tuttavien luona.
4. Herätä sääliä ja saat lupauksen pesukoneesta, joka on seissyt serkun varaston perillä jo jonkin aikaa. Saat myös lupauksen siitä, että kone toimitetaan sinulle kotiin "pian".
5. Odota 10 viikkoa ja pese sillä välin pyykkiäsi naapurin pojan taloyhtiön koneella, lähimmän esimiehen kotona ja vanhempiesi luona 150 km päässä.
6. Kutsu veljesi avovaimonsa kanssa asuntomessuille ja tarjoa majoituspalveluita pesukoneen kuljetusta vastaan. Kannatuta kone sisään veljesi ja naapurin pojan lihasvoimia hyödyntäen.
8. Havaitse kaikkien liitinten olevan epäsopivia. Mittaa veden sisääntulo- ja ulosmenoaukkojen halkaisijat ja lähde omin päin rautakauppaan.
9. Löydä rautakauppa ja osta pikaliitinpesä ja letkuliitin sisäkierteillä sekä klemmareita, jotka onkin oikeasti nimeltään letkukiristimiä (?).
10. Aja kotiin ja totea, että uusi pikaliitinpesä on ½ mm (tai jotenkin muuten yhtä mittaamattoman vähäisesti, mutta kriittisesti) liian pieni vanhassa letkussa olleelle pikaliitinnipalle. Kiroile, lyö seinään ja aja takaisin rautakauppaan.
11. Avaudu rautakauppiasjuipille, joka on täysin syytön siihen, että nykyiset pikaliittimet on pienempiä kuin muinoin 90-luvun alussa valmistetut. Alistu kohtaloosi ja osta myös uusi pikaliitinnippa.
12. Aja kotiin ja syö levyllinen minttukrokanttisuklaata vitutukseen. Vaihtoehtoisesti voit juoda myös olutta, jos olet mies. Poista vanha osa väkivalloin ja puukolla, asenna uusi osa hiustenkuivaimen ja raa'an voiman avulla. Tarkista asennukset ja lisää sähköä.
13. Totea, että vesi tulee koneen alta läpi. Kiroile lisää. Syö suklaata, jos sitä jäi. Sulje vesi, poista sähkö, kuivaa lattia ja avaa koneen päällyskansi. Totea vedensisääntulon painekytkin pirstaloituneeksi ja pyri ratkaisemaan vika jeesusteipillä. Testaa ratkaisu ja myönnä epäonnistuneesi.
14. Soita läpi kodinkonehuoltoliikkeitä varaosan toivossa ja ota vastaan halveksuntaa ja alentavia kehotuksia ostaa uusi kone.
15. Lue lehteä. Löydä ilmoitus myytävänä-palstalta. Sovi kaupat ja nouda seuraava, käytetty pesukone pihaan. Kanna vanha kone ulos ja uusi kone sisään. Asenna liittimet. Pese ja huokaise helpotuksesta.
Kustannukset:
ElektroHelios I 0,00€
Pikaliitinpesä 5,00€
Letkuliitin 9,00€
Letkukiristin x 2 2,60€
Minttusuklaa 1,79€
ElektroHelios II 40,00€
Ongelmajätemaksu 15,00€
Matkakulut 190km 13,82€
Yhteensä: 87,27€
Oma ja sukulaisten vapaapäivänä käytetty aika, vaiva, kärsimys ja kärsivällisyys ovat niin korvaamattomia, ettei niitä edes lisätä tuohon. Noh, ilmaisellakin on hintansa.
Nyt lähden katsomaan The Simpsons -leffan maailman ensi-illan uutuuden kiiltävään, virallisesti ensi viikolla avattavaan Bio Rexiin Verkatehtaalle. Olen yhtä innoissani sekä elokuvasta että teatterista, jonka varustelu on Pohjoismaiden huippuja. (Myös yksi työntekijöistä oli aivan hillittömän söpö ja vaikkei se olekaan kaikkein olennaisinta, ei se ainakaan vähennä minun innostustani.)
Mutta näistä lisää tuonnempana, jos raportoitavaa on.
(Muoks: Klo 1:47. Leffa oli ihan sietämättömän hauska, suorastaan nerokas kaikkine kulttuurisine viittauksineen. Nauroin puolitoista tuntia miltei putkeen. Parasta antia oli sarkastisen huumorin lisäksi oli tietenkin leffan soundtrack. Hans Zimmer on todella näyttänyt mahtinsa Danny Elfmanin jalanjäljissä ja silti kunnioittaen seurannut mestarin avausraidalla viitoittamaa tietä. Upeaa, kertakaikkiaan! Teatterisali oli ihan mielettömän hieno, penkit pehmeät, äänentoisto järisyttävä ja kankaan leveys miltei nyrjäytti silmämunat. Eikä se aiemmin silmääni osunut miekkonen ollutkaan kuka tahansa, vaan itse Biorexin teatterivastaava. Numeroakaan ei tarvitsisi juuri metsästää, sillä se on siellä niiden kotisivuilla... Äh, liian helppoa. ;)
tiistaina, heinäkuuta 24, 2007
Süömi- mikä ihänä kiëli!
Sisko tulee pian jälleen käymään Suomessa amerikkalaisen miehensä kanssa. Pääsen taas opettamaan nopeasti suomalaistuvalle langolleni uusia suomalaisia käyttökelpoisia ja mukavankuuloisia lausahduksia. Toissa keväänä opittiin monikäyttöinen ja nähevä kesämökkeilyä helpottava sanonta Öljysäiliö on kylmiön ylähyllyllä.
Tämänvuotinen näppärä tokaisu piristää kummasti keskustelua kuin keskustelua, jos aiheena on asuntomessut. Takuuvarma hitti kuuluu: Hämäläisessä lähiössä, tässä lähistöllä, yölläkin on lämmintä. Keskustelun edetessä sen ennalta-arvattavia polkuja kohti uuden kongressikeskuksen avajaisia voi brassailla ennakkotiedoillaan: Ylälämpiö on lämpiön päällä.
Näillä mennään.
Tämänvuotinen näppärä tokaisu piristää kummasti keskustelua kuin keskustelua, jos aiheena on asuntomessut. Takuuvarma hitti kuuluu: Hämäläisessä lähiössä, tässä lähistöllä, yölläkin on lämmintä. Keskustelun edetessä sen ennalta-arvattavia polkuja kohti uuden kongressikeskuksen avajaisia voi brassailla ennakkotiedoillaan: Ylälämpiö on lämpiön päällä.
Näillä mennään.
torstaina, heinäkuuta 19, 2007
Sellanen tavallinen
"Niin, eikös se ole semmonen melko eläväinen pianonsoittajatyttö?"
Ihan miellyttävä kuvaus minusta ihmiseltä, joka on tavannut minut kerran kahdeksan vuotta sitten. Paljon mieluummin kuulee jotakin tuollaista kuin seuraavaa:
"Sä oot kyl ihan kiva ja mukava ja kaikkee, vähän niinku sellanen tavallinen."
Pidän itseäni tilapäisesti erinomaisen kyvykkäänä yksilönä. Taitoin töissä ilman avustusta elämäni ensimmäisiä kertoja PageMakerilla lomakkeen, johon lisäsin Acrobat Professionalilla tekstikentät ja valintaruudut. Sitten lisäsin sen itse palvelimelle ja nyt sen voi täyttää netissä allekirjoitusta lukuunottamatta.
Mitäs sitten leikitään?
t. Semmonen ei-niin-tavallinen humanisti.
Ihan miellyttävä kuvaus minusta ihmiseltä, joka on tavannut minut kerran kahdeksan vuotta sitten. Paljon mieluummin kuulee jotakin tuollaista kuin seuraavaa:
"Sä oot kyl ihan kiva ja mukava ja kaikkee, vähän niinku sellanen tavallinen."
Pidän itseäni tilapäisesti erinomaisen kyvykkäänä yksilönä. Taitoin töissä ilman avustusta elämäni ensimmäisiä kertoja PageMakerilla lomakkeen, johon lisäsin Acrobat Professionalilla tekstikentät ja valintaruudut. Sitten lisäsin sen itse palvelimelle ja nyt sen voi täyttää netissä allekirjoitusta lukuunottamatta.
Mitäs sitten leikitään?
t. Semmonen ei-niin-tavallinen humanisti.
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007
Asuntomessuahistus
Hämeenlinnan asuntomessut tukkivat median, kaupungin pääväylät ja kulkureitit työpaikalleni. Silmäni ja korvani ovat täynnä asuntomessuja. Sietokykyni on ylittynyt jo moneen kertaan. En usko, että mikään saisi minua enää niin suopeaksi tapahtumaa kohtaan, että vaivautuisin vääntäytymään Harvoilanmäelle ja vieläpä maksamaan siitä.
Kaikki lehdet ovat uutisoineet asuntomessujen etenemisen vaiheita jo monta kuukautta ja tyhjänpäiväisten tapahtumaraportointien mitäänsanomattomuus vain lisääntyy messujen pyöriessä. Hattelmalan muinaispelto päällystettiin tilapäisesti parkkipaikaksi ja satojen autojen loppumaton vana valuu hiekkakentälle. Liikenteenpaljous onneksi kannustaa työmatkapyöräilyyn, sillä tuhansien turistien seassa hupenee kärsivällisyys. Avajaispäivän liikennesuma messualueen liepeillä lienee raflaavinta, mitä kesätoimittajat ovat tapahtumasta irti saaneet. Alue on esitelty kuvin ja sanoin niin monessa lähteessä, ettei käynti paikan päällä toisi minulle juuri mitään lisää. Paitsi ehkä ahdistuneisuutta ja kateellisuutta. Puolen miljoonan vinokattoiset design-talot stailattuine komeroineen ovat omiaan aiheuttamaan vain närkästystä.
Tuhannen euron nahkasohvalla tai kristallikruunun alla ei asu yhtään sen onnellisempi perhe kuin kirppiskalusteilla somistetussa vuokrayksiössä, päinvastoin. Mulle tulee kurja ja alemmuudentuntoinen olo jo Iskussa, jossa myös myydään harhakuvia ja illuusioita kodista ja onnesta, jotka ovat minun tavoittamattomissa. Pesänperustamisvietti on monilla niin voimakas asia, ettei siinä paljon paina todellinen varallisuus. Kulutusluottoa vaan peliin.
Eräs ystäväni lupasi minua muistuttaa tästä aatoksestani sitten, kun minä alan huolestuttavasti velkaantua ja syytää rahaa huonekalukauppoihin. Viimeistään sitten, kun myyn sieluni Ikealle on minut aika palauttaa järkiini. Vaikka väkisin.
Kaikki lehdet ovat uutisoineet asuntomessujen etenemisen vaiheita jo monta kuukautta ja tyhjänpäiväisten tapahtumaraportointien mitäänsanomattomuus vain lisääntyy messujen pyöriessä. Hattelmalan muinaispelto päällystettiin tilapäisesti parkkipaikaksi ja satojen autojen loppumaton vana valuu hiekkakentälle. Liikenteenpaljous onneksi kannustaa työmatkapyöräilyyn, sillä tuhansien turistien seassa hupenee kärsivällisyys. Avajaispäivän liikennesuma messualueen liepeillä lienee raflaavinta, mitä kesätoimittajat ovat tapahtumasta irti saaneet. Alue on esitelty kuvin ja sanoin niin monessa lähteessä, ettei käynti paikan päällä toisi minulle juuri mitään lisää. Paitsi ehkä ahdistuneisuutta ja kateellisuutta. Puolen miljoonan vinokattoiset design-talot stailattuine komeroineen ovat omiaan aiheuttamaan vain närkästystä.
Tuhannen euron nahkasohvalla tai kristallikruunun alla ei asu yhtään sen onnellisempi perhe kuin kirppiskalusteilla somistetussa vuokrayksiössä, päinvastoin. Mulle tulee kurja ja alemmuudentuntoinen olo jo Iskussa, jossa myös myydään harhakuvia ja illuusioita kodista ja onnesta, jotka ovat minun tavoittamattomissa. Pesänperustamisvietti on monilla niin voimakas asia, ettei siinä paljon paina todellinen varallisuus. Kulutusluottoa vaan peliin.
Eräs ystäväni lupasi minua muistuttaa tästä aatoksestani sitten, kun minä alan huolestuttavasti velkaantua ja syytää rahaa huonekalukauppoihin. Viimeistään sitten, kun myyn sieluni Ikealle on minut aika palauttaa järkiini. Vaikka väkisin.
tiistaina, heinäkuuta 17, 2007
iloinen saari
Tämän kesän festarikiintiö on nyt täytetty. Neljä päivää Ilosaarirockissa oli sekä viihdyttävä että koetteleva elämys. Musiikki oli laadukasta ja orkesterit kovin odotettuja. Minulle uusia tuttavuuksia kertyi myös ilahduttavan mittainen lista.
Muut olosuhteet olivat vähintäänkin haastavat. Yhtenä hetkenä vettä paiskoi taivaan täydeltä ja seuraavana pistävän kuuma auringonpolte haihdutti kaiken höyryksi. Onneksi huonoa keliä ei olekaan, on vain huonosti varustautuneita ihmisiä ja tokikaan me emme kuulu heihin. Sadeasut ja vaelluskengät mahdollistivat kuivana pysymisen ja loivat myös henkisen turvan ja suojan kaikkea sitä mutaa ja ryönää vastaan, joka leirintäalueella velloi. Ihmiskunnan alennustila otti välillä aika koville, vaikken mikään hygieniafriikki olekaan. Näin jälkeen päin tekee pahaa edes ajatella sitä roskan ja saastan määrää, ja vielä ikävämmältä tuntuu ajatella sitä, että näiden samojen välinpitämättömien sotkijoiden, mellastajien ja känniääliöiden käsissä on tässäkin yhteiskunnassa moni kansantaloudellisesti tärkeä toiminto. Ehkäpä hekin osaavat arjessaan käyttäytyä ja festarit ovat heille jokin toinen todellisuus, jossa pätevät viidakon lait. Karnevalistinen ilonpito, sekoilu ja normien murtaminen kuuluvat asiaan ja minä vain olen tiukkapipo.
Oma taistelumme kaaosta ja anarkiaa vastaan rajautui oman telttakuntamme pihapiiriin, jossa oli kuusikulmainen paviljonki, sohva ja persialaismatto, pj-teltta ja kymmenkunta pientä telttaa. Ruokaa laitettiin trangialla, aamulla syötiin puurot ja kaakaot, päivällä kaikenlaisia muita pataherkkuja. Ja olihan lystiä. Koolla taas huippujengi ja mielettömän hauskoja tyyppejä, joiden kanssa lähtisin kyllä reissuun kuin reissuun. Lauantaikomitean myöntämä Laatutakuu piti loppuun saakka.
Ihmiset ne tekee sen, saaren iloisen.
Muut olosuhteet olivat vähintäänkin haastavat. Yhtenä hetkenä vettä paiskoi taivaan täydeltä ja seuraavana pistävän kuuma auringonpolte haihdutti kaiken höyryksi. Onneksi huonoa keliä ei olekaan, on vain huonosti varustautuneita ihmisiä ja tokikaan me emme kuulu heihin. Sadeasut ja vaelluskengät mahdollistivat kuivana pysymisen ja loivat myös henkisen turvan ja suojan kaikkea sitä mutaa ja ryönää vastaan, joka leirintäalueella velloi. Ihmiskunnan alennustila otti välillä aika koville, vaikken mikään hygieniafriikki olekaan. Näin jälkeen päin tekee pahaa edes ajatella sitä roskan ja saastan määrää, ja vielä ikävämmältä tuntuu ajatella sitä, että näiden samojen välinpitämättömien sotkijoiden, mellastajien ja känniääliöiden käsissä on tässäkin yhteiskunnassa moni kansantaloudellisesti tärkeä toiminto. Ehkäpä hekin osaavat arjessaan käyttäytyä ja festarit ovat heille jokin toinen todellisuus, jossa pätevät viidakon lait. Karnevalistinen ilonpito, sekoilu ja normien murtaminen kuuluvat asiaan ja minä vain olen tiukkapipo.
Oma taistelumme kaaosta ja anarkiaa vastaan rajautui oman telttakuntamme pihapiiriin, jossa oli kuusikulmainen paviljonki, sohva ja persialaismatto, pj-teltta ja kymmenkunta pientä telttaa. Ruokaa laitettiin trangialla, aamulla syötiin puurot ja kaakaot, päivällä kaikenlaisia muita pataherkkuja. Ja olihan lystiä. Koolla taas huippujengi ja mielettömän hauskoja tyyppejä, joiden kanssa lähtisin kyllä reissuun kuin reissuun. Lauantaikomitean myöntämä Laatutakuu piti loppuun saakka.
Ihmiset ne tekee sen, saaren iloisen.
keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007
Pistää vihaksi
Olen ihan tosi turhautunut. Ärsyttää ja kiukuttaa, kun en hallitse tiettyjä asioita, ja sitten se tekee mun elämästä työlästä ja vaivalloista.
Hoidin tänään montaa työasiaa Hämeenlinnan keskustassa ja se oli ihan perseestä. Sataa tihutti ja kaikki muutkin olivat lähteneet autolla kaupunkiin. Vanha autonrääkkä ei sovellu sateiseen mukulakiviautoiluun tippaakaan, sillä sekä jousitus että pyyhkijänsulat ovat parhaat päivänsä nähneet. Mulla ei ole minkäänlaista pysäköintisilmää, joten ajoin säännönmukaisesti kaikkien vapaiden parkkiruutujen ohi ja kun kiersin noita pirun yksisuuntaisia pitkin kahdeksan korttelin takaa uudestaan kohdalle, ruudussa oli jo joku muu. Lopulta kun löysin mittaripaikan jostain parin sadan metrin päästä, pysäköin ja kuljin sateen läpi pankin luo, oli sen edessä nätisti kaikenlaisia pysäköintipaikkoja tarjolla. Miksi sen pitää olla näin vaikeaa?
Työelämässä toistuu toisinaan vähän samanlainen kuvio. Eteeni ilmestyy ongelma, joka pitää ratkaista. Mulla ei ole keinoa sen ratkaisemiseksi ja lähden etsimään vinkkejä tai vihjeitä siihen, kuinka ylipäänsä lähestyä koko asiaa. Kun viimein palaan, on asia edennyt aivan johonkin muuhun suuntaan kuin siihen, jonka eteen itse olen ponnistellut.
Opin varmasti ennen pitkää Hämeenlinnan pysäköinnin salat ja katujen suunnat ellen lannistu sitä ennen ja muuta pois. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Monissa työyhteisöissä sivuutetaan kuitenkin se tosiasia, että perehdyttämätön ei ole erehdyttämätön. Ystäväpiirissäni aivan liian moni on työssä, johon he eivät ole saanut minkäänlaista perehdytystä tai koulutus talon tavoille on ollut riittämätöntä. Sijaiset, kesätyöläiset, ekstraajat ja muu sesonkiväki on usein todella vaikeassa tilanteessa, kun työpaikalla kenelläkään ei näytä olevan aikaa heidän sisäänajamiseensa. On sietämätöntä henkisten voimavarojen ja työajan hukkaamista, että jätetään nuori ja innokas pärjäämään omine nokkineen ja arvailemaan, että mitäköhän sitä pitäisi tehdä ja kuinkahan se tehdään... Varsinkin, kun se edeltäjä on hyvin usein vienyt mukanaan paljon arvokasta tietoa, jota ei löydy mistään.
Oman kokemukseni mukaan etenkin juuri nuoret naiset kaikessa tunnollisuudessaan näyttävät hajoilevan tämän ilmiön edessä. Jos uudelle työntekijälle oma työnkuva juuri siinä organisaatiossa sen tavoitteineen, erityisine työkaluineen ja resursseineen on mysteeri, on melko vaikeaa vastata odotuksiin.
Ja kahvihuoneessa kuuluu tuhahdus: "Ei kestäny likan pää työelämän realiteetteja. Pullamössöä koko sukupolvi."
Aargh!
Hoidin tänään montaa työasiaa Hämeenlinnan keskustassa ja se oli ihan perseestä. Sataa tihutti ja kaikki muutkin olivat lähteneet autolla kaupunkiin. Vanha autonrääkkä ei sovellu sateiseen mukulakiviautoiluun tippaakaan, sillä sekä jousitus että pyyhkijänsulat ovat parhaat päivänsä nähneet. Mulla ei ole minkäänlaista pysäköintisilmää, joten ajoin säännönmukaisesti kaikkien vapaiden parkkiruutujen ohi ja kun kiersin noita pirun yksisuuntaisia pitkin kahdeksan korttelin takaa uudestaan kohdalle, ruudussa oli jo joku muu. Lopulta kun löysin mittaripaikan jostain parin sadan metrin päästä, pysäköin ja kuljin sateen läpi pankin luo, oli sen edessä nätisti kaikenlaisia pysäköintipaikkoja tarjolla. Miksi sen pitää olla näin vaikeaa?
Työelämässä toistuu toisinaan vähän samanlainen kuvio. Eteeni ilmestyy ongelma, joka pitää ratkaista. Mulla ei ole keinoa sen ratkaisemiseksi ja lähden etsimään vinkkejä tai vihjeitä siihen, kuinka ylipäänsä lähestyä koko asiaa. Kun viimein palaan, on asia edennyt aivan johonkin muuhun suuntaan kuin siihen, jonka eteen itse olen ponnistellut.
Opin varmasti ennen pitkää Hämeenlinnan pysäköinnin salat ja katujen suunnat ellen lannistu sitä ennen ja muuta pois. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Monissa työyhteisöissä sivuutetaan kuitenkin se tosiasia, että perehdyttämätön ei ole erehdyttämätön. Ystäväpiirissäni aivan liian moni on työssä, johon he eivät ole saanut minkäänlaista perehdytystä tai koulutus talon tavoille on ollut riittämätöntä. Sijaiset, kesätyöläiset, ekstraajat ja muu sesonkiväki on usein todella vaikeassa tilanteessa, kun työpaikalla kenelläkään ei näytä olevan aikaa heidän sisäänajamiseensa. On sietämätöntä henkisten voimavarojen ja työajan hukkaamista, että jätetään nuori ja innokas pärjäämään omine nokkineen ja arvailemaan, että mitäköhän sitä pitäisi tehdä ja kuinkahan se tehdään... Varsinkin, kun se edeltäjä on hyvin usein vienyt mukanaan paljon arvokasta tietoa, jota ei löydy mistään.
Oman kokemukseni mukaan etenkin juuri nuoret naiset kaikessa tunnollisuudessaan näyttävät hajoilevan tämän ilmiön edessä. Jos uudelle työntekijälle oma työnkuva juuri siinä organisaatiossa sen tavoitteineen, erityisine työkaluineen ja resursseineen on mysteeri, on melko vaikeaa vastata odotuksiin.
Ja kahvihuoneessa kuuluu tuhahdus: "Ei kestäny likan pää työelämän realiteetteja. Pullamössöä koko sukupolvi."
Aargh!
maanantaina, heinäkuuta 09, 2007
Nyt riittää
Odotukset - nuo pirulaiset harhaluulot tiellä kohti pettymystä.
Pahoitin mieleni niin syvästi, että en pysyisi katsomaan häntä edes silmiin. Pääsin pääni sisälle rakentamaan pilvilinnaa, jonka kuva on nyt hälvennyt pala palalta. Uskottelin itselleni, että jokin voisi vielä muuttua, mutta mikäpä miksikään koskaan muuttuisi. Tuntuu pahalta, kun se, mihin on ajatellut voivansa tukeutua sitten, kun kerrankin tarvitsee itse tukea, ei olekaan siinä eikä tiedä edes olleensa tarvittu. Sillä minä en kertonut sitä riittävän selvästi. Sillä minä olen nahjus ja lapanen, enkä osaa pitää huolta itsestäni.
Tätä ei lupauksilla enää paikata. Nyt riittää.
Pahoitin mieleni niin syvästi, että en pysyisi katsomaan häntä edes silmiin. Pääsin pääni sisälle rakentamaan pilvilinnaa, jonka kuva on nyt hälvennyt pala palalta. Uskottelin itselleni, että jokin voisi vielä muuttua, mutta mikäpä miksikään koskaan muuttuisi. Tuntuu pahalta, kun se, mihin on ajatellut voivansa tukeutua sitten, kun kerrankin tarvitsee itse tukea, ei olekaan siinä eikä tiedä edes olleensa tarvittu. Sillä minä en kertonut sitä riittävän selvästi. Sillä minä olen nahjus ja lapanen, enkä osaa pitää huolta itsestäni.
Tätä ei lupauksilla enää paikata. Nyt riittää.
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Vahan väärä tola
Pesin autovanhukseni, kun autopaikkaani varjostava lehmus mahlasi sen ihan tahmeaksi, jolloin siitepölyt pääsivät siihen oikein hyvin tarttumaan. Hellästi ja kunnioittavasti pesin, mutta silti siitä irtosi maalia. Ruosteinen parka, eläkkeelle pitäisi päästä sen.
Poloa ei ilmeisesti ole vahattu vuosiin, jos milloinkaan. Parketinvahausprojekti on yhä edelleen vain ajatuksen tasolla. Kesäsääretkin kaipaisi kipeästi vahaa, sillä hyttysten syömät paukamat käy ikävästi höylään.
Ainoa paikka, jossa vahaa on enemmän kuin omiin tarpeisiin, on rakkaat korvakäytäväni. Vaikkua on liikenteessä enemmän kuin koskaan, enkä löydä sille kunnon selitystä. Liekö päiväni täynnä palturia, puppua ja muita pötypuheita, kun korvat haluavat minua siltä suojella?
Poloa ei ilmeisesti ole vahattu vuosiin, jos milloinkaan. Parketinvahausprojekti on yhä edelleen vain ajatuksen tasolla. Kesäsääretkin kaipaisi kipeästi vahaa, sillä hyttysten syömät paukamat käy ikävästi höylään.
Ainoa paikka, jossa vahaa on enemmän kuin omiin tarpeisiin, on rakkaat korvakäytäväni. Vaikkua on liikenteessä enemmän kuin koskaan, enkä löydä sille kunnon selitystä. Liekö päiväni täynnä palturia, puppua ja muita pötypuheita, kun korvat haluavat minua siltä suojella?
sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007
Tarvinnen sittenkin
Kyllä se nyt siltä näyttää, että minä tarvitsen sittenkin miehen tai muun vastaavan tarkoituksenmukaisen henkilön, vaikka toisin luulin. Syitä on kolme.
1) Kannettava tietokone meni solmuun, jollaista en enää itse osaa avata.
2) Kiviseinä kaipaa määrätietoista lähestymistä iskuporakoneella, jotta siihen voi kiinnittää taulukiskon.
3) Pian luokseni muuttaa pesukone, joka on liian painava yksin kannettavaksi portaita ylös.
Keskustelin tänään automatkalla pitkän tovin ystäväni kanssa yhteiskunnan odotuksista. Ihminen ilman parisuhdetta on kuin jonkinlainen kummajainen, jonka tulisi välittömästi luopua itsenäisyydestään ja kiinnittyä perinteisen ydinperheen muodostamistavoitteeseen. Pariutuneet ystävät yrittävät väkisin tutustuttaa omiin poikamiesystäviinsä ja hierovat omaa onneaan toisten naamaan kuin amerikkalaismorsian hääkakkua. Sukulaisrouvat ovat arvostelijoista kamalimpia, joiden mielipiteistä ei pitäisi olla milläskään, mutta minkäs teet, kun kismittää. Sukujuhliin ei kerta kaikkiaan kannattaisi mennä yksin.
Muutamat juhlat olisi vielä tälle suvelle edessä. Mikä neuvoksi, kun helluntai- ja helatorstaiheilat jäivät hankkimatta, eikä juhannuksenakaan niitä aivan jonoksi asti ollut. Pitäisiköhän minunkin kokeilla sitä nettideittailua? Tsekkasin tämän kaupungin tarjonnan jo yhdeltä nettipalstalta, eikä se luvannut kovin hyvää. Minkähän takia kaikki hämeenlinnalaissinkkumiehet harrastavat amerikanautoja? Ehkä syy-seuraus -suhde onkin päinvastainen ja se on se autoharrastus, joka pitää heitä sinkkuina.
Hip hei, tältä pohjalta Ilosaarireissusta tullee mitä viihdyttävin matka. Ja ensi viikonloppuna meidän oma Iloisten Selviytyjien Yhteisö rientää kevyin askelin ja riemumielin Yyteriin peuhaamaan ja pörheltämään. Sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävänsä voi. Lystiä. Odotan kovin.
1) Kannettava tietokone meni solmuun, jollaista en enää itse osaa avata.
2) Kiviseinä kaipaa määrätietoista lähestymistä iskuporakoneella, jotta siihen voi kiinnittää taulukiskon.
3) Pian luokseni muuttaa pesukone, joka on liian painava yksin kannettavaksi portaita ylös.
Keskustelin tänään automatkalla pitkän tovin ystäväni kanssa yhteiskunnan odotuksista. Ihminen ilman parisuhdetta on kuin jonkinlainen kummajainen, jonka tulisi välittömästi luopua itsenäisyydestään ja kiinnittyä perinteisen ydinperheen muodostamistavoitteeseen. Pariutuneet ystävät yrittävät väkisin tutustuttaa omiin poikamiesystäviinsä ja hierovat omaa onneaan toisten naamaan kuin amerikkalaismorsian hääkakkua. Sukulaisrouvat ovat arvostelijoista kamalimpia, joiden mielipiteistä ei pitäisi olla milläskään, mutta minkäs teet, kun kismittää. Sukujuhliin ei kerta kaikkiaan kannattaisi mennä yksin.
Muutamat juhlat olisi vielä tälle suvelle edessä. Mikä neuvoksi, kun helluntai- ja helatorstaiheilat jäivät hankkimatta, eikä juhannuksenakaan niitä aivan jonoksi asti ollut. Pitäisiköhän minunkin kokeilla sitä nettideittailua? Tsekkasin tämän kaupungin tarjonnan jo yhdeltä nettipalstalta, eikä se luvannut kovin hyvää. Minkähän takia kaikki hämeenlinnalaissinkkumiehet harrastavat amerikanautoja? Ehkä syy-seuraus -suhde onkin päinvastainen ja se on se autoharrastus, joka pitää heitä sinkkuina.
Hip hei, tältä pohjalta Ilosaarireissusta tullee mitä viihdyttävin matka. Ja ensi viikonloppuna meidän oma Iloisten Selviytyjien Yhteisö rientää kevyin askelin ja riemumielin Yyteriin peuhaamaan ja pörheltämään. Sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävänsä voi. Lystiä. Odotan kovin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
