Olen löytänyt ratkaisun pitkään mieltäni askarruttaneeseen epäkohtaan eli miten saada puhtaat pyykit ja astiat kuivaustelineestä säilytyskaappiin. Peseminen ja tiskaaminen on vielä ihan kivaa, mutta kuivan lopputuotteen käsittely (etenkin sukkien lajittelu) on minulle yhtä tuskaa. Kärsitkö sinäkin samasta ongelmasta? Ei huolta, nyt elämä helpottuu.
Viikon vinkein kodinhoitovinkki: Helppo ja hauska tapa hoitaa ongelma on pestä lisää. Tulee siis aiheuttaa niin sanottu kodinhoidollinen ajolähtötilanne: Kaikki pesät täynnä, viimeisen syötön noustessa ilmaan kaikilla on etenemispakko.
Mielestäni kuivia vaatteita voi ihan hyvin säilyttää telineessä ja napata aamulla siitä yllensä, kunnes teline on jälleen tyhjä ja on aika pistää kone käyntiin. Astioita kannattaa käyttää niin kauan, kun niitä on puhtaana ja tiskata sitten kertaheitolla. "Yksis' märissään", niiku meiän äiskä sanois.
Opiskelijan köyhäilytaloudessa tapa oli ihan pätevä, mutta viimeaikaisen elintason kohoamisen myötä elämänhallinta on tullut paljon haastavammaksi. Isossa ja tilavassa asunnossa on määrällisesti ja laadullisesti paljon sotkuisempaa siinä vaiheessa, kun on Ihan Pakko siivota, kun huoneen halki ei enää pääse nostelematta jalkojaan, kun vapaata pöytätilaa ei ole enää edes lattialla. Suurperheen (12 hlö) ruokailuastiastosta riittää kuppeja ja kippoja moniksi viikoiksi, etenkin, kun lämmintä ruokaa ei keittiössäni laiteta kuin aika ajoin, kiitos absurdien työaikojeni. Siinä vaiheessa, kun viimeinenkin astia on likaisena, on keittiöaltaan vihreän homekarvan kasvusto on jo hysteerisen rehevää.
Pohdinta vetää noloksi. Mitäpä tähän sanoisi. Ennen oli kaikki paremmin?
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
torstaina, marraskuuta 22, 2007
Huomattava tapahtuma
Vuoden suurin pukujuhla lähestyy.
Ihmiset ovat aivan täpinöissään. Joku satsaa kynsiin ja hiuksiin, toinen käyttää hurjat summat uusiin vaatteisiin, kolmas opettelee kaiket päivät lunttilapusta ruotsinkielisiä sukkeluuksia. Pitkin talvea kohistaan siitä, kuka saapui kenenkin kanssa, ketkä olivat kavereita keskenään ja mitä niillä oli päällä. Kyseessä ei siis suinkaan ole Linnan juhlat, vaan työpaikkani kattojärjestön liittokokous.
Lainkaan väheksymättä (just joo) kenenkään substanssitason perehtymistä, voidaan todeta, että jokaisella on kuitenkin omat valmistautumisrituaalinsa. Minäkin kävin nostalgisuuksissani läpi asukokonaisuuksia, joihin liittyy erityisiä järjestömuistoja. Kohtasin sinisen paidan ylimääräisestä liittarista '03, vaalean jakun Kuopiosta '03 ja mustan samettitunikan '04. Hipailin myös ruskeakukallista tunikaa, jonka hankin liittokokouksen 2006 aikoihin (ja jota olisin voinut käyttää, jos olisin valinnut sen toisen rinnakkaistodellisuuden, jossa tapahtuu myös spontaaneja asioita.) Vaatekaappini kätköissä näin myös vaakaraitaisen paidan samassa pinossa pystyraitaisten housujen kanssa, ja ajauduin ikävöimään erästä ystävääni, joka viimeksikään ei ilahtunut, kun kerroin vähä-älyisen yhdistelmän tuoneen hänet mieleeni.
Huomenna jo selviää, kuka laulaa nuotilleen ja kenelle on lähempänä sydäntä pelkät ulkomusiikilliset seikat. Kuka pääsee jatkoon ja kuka äänestetään ulos talosta? Ketkä selviävät haastekilpailuista ja kuka voittaa puolelleen yleisön suosion? Lisäksi tarkkaavaisimmat osallistujat huomaavat henkilövalinnoilta seurata myös ensi vuoden toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin liittyvää päätöksentekoa.
Hyvä siitä tulee.
Ihmiset ovat aivan täpinöissään. Joku satsaa kynsiin ja hiuksiin, toinen käyttää hurjat summat uusiin vaatteisiin, kolmas opettelee kaiket päivät lunttilapusta ruotsinkielisiä sukkeluuksia. Pitkin talvea kohistaan siitä, kuka saapui kenenkin kanssa, ketkä olivat kavereita keskenään ja mitä niillä oli päällä. Kyseessä ei siis suinkaan ole Linnan juhlat, vaan työpaikkani kattojärjestön liittokokous.
Lainkaan väheksymättä (just joo) kenenkään substanssitason perehtymistä, voidaan todeta, että jokaisella on kuitenkin omat valmistautumisrituaalinsa. Minäkin kävin nostalgisuuksissani läpi asukokonaisuuksia, joihin liittyy erityisiä järjestömuistoja. Kohtasin sinisen paidan ylimääräisestä liittarista '03, vaalean jakun Kuopiosta '03 ja mustan samettitunikan '04. Hipailin myös ruskeakukallista tunikaa, jonka hankin liittokokouksen 2006 aikoihin (ja jota olisin voinut käyttää, jos olisin valinnut sen toisen rinnakkaistodellisuuden, jossa tapahtuu myös spontaaneja asioita.) Vaatekaappini kätköissä näin myös vaakaraitaisen paidan samassa pinossa pystyraitaisten housujen kanssa, ja ajauduin ikävöimään erästä ystävääni, joka viimeksikään ei ilahtunut, kun kerroin vähä-älyisen yhdistelmän tuoneen hänet mieleeni.
Huomenna jo selviää, kuka laulaa nuotilleen ja kenelle on lähempänä sydäntä pelkät ulkomusiikilliset seikat. Kuka pääsee jatkoon ja kuka äänestetään ulos talosta? Ketkä selviävät haastekilpailuista ja kuka voittaa puolelleen yleisön suosion? Lisäksi tarkkaavaisimmat osallistujat huomaavat henkilövalinnoilta seurata myös ensi vuoden toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin liittyvää päätöksentekoa.
Hyvä siitä tulee.
tiistaina, marraskuuta 06, 2007
Luottamuksenarvoinen
Sain tänään odottamattoman yhteydenoton eräästä syyskokouksesta. Minusta toivottiin luottamushenkilöä hallitukseen ja valituksi tuleminen oli enää minun suostumustani vailla. Olin otettu. Tein nopeasti päätökseni, jonka sisälsi seuraavia ulottuvuuksia:
A) Uusi mielenkiintoinen kokemus on opettava ja kasvattaa järjestöllistä ammattitaitoa
B) Osaamisen osoittaminen uudessa piirissä voi poikia muita tehtäviä, joissa suoriutuminen edistää esimerkiksi työllistymistä myöhemmin (ns. irtopisteet portfolioon -ajattelu)
C) Luottamustoimi ja sen vastuu kenties kuormittavat aikataulua ja henkilökohtaista elämää rajusti, sillä itsekunnioitus ei kuitenkaan anna myöten hoitaa hommia huonosti tai edes riittävästi.
D) Hiljattain luotu periaate velvoittaa vahvasti olemaan haalimatta lisää tehtäviä. (Vieläkin harmittaa se yksi nakki viime kesältä, josta minulla ei ollut selkärankaa kieltäytyä. Noh, mitäs lupasin, näin sitä sitten kärvistellään.)
E) Erilaisia toimia ei tule ottaa vastaan vaan siitä ilosta, että joku muu on ajatellut juuri minun olevan sopiva. Sillä ei ole mitään väliä, haluavatko valitsijat minut, jos minä et tunne kutsumusta tehtävää kohtaan.
F) Kieltäytyminen kunniasta antaa hetkellisen (ja virheellisen) voimantunteen, josta kannattaa nauttia silloin, kun siihen on tilaisuus.
Kiitos luottamuksesta. Onnea valituiksi tulleille.
(Ei tainnut olla kovin fiksua kirjoittaa tätä näin vaalien aattona. Joku varsin mainio ehdokashan saattaisi vielä pyörtää päänsä ja vetäytyä kisasta...)
A) Uusi mielenkiintoinen kokemus on opettava ja kasvattaa järjestöllistä ammattitaitoa
B) Osaamisen osoittaminen uudessa piirissä voi poikia muita tehtäviä, joissa suoriutuminen edistää esimerkiksi työllistymistä myöhemmin (ns. irtopisteet portfolioon -ajattelu)
C) Luottamustoimi ja sen vastuu kenties kuormittavat aikataulua ja henkilökohtaista elämää rajusti, sillä itsekunnioitus ei kuitenkaan anna myöten hoitaa hommia huonosti tai edes riittävästi.
D) Hiljattain luotu periaate velvoittaa vahvasti olemaan haalimatta lisää tehtäviä. (Vieläkin harmittaa se yksi nakki viime kesältä, josta minulla ei ollut selkärankaa kieltäytyä. Noh, mitäs lupasin, näin sitä sitten kärvistellään.)
E) Erilaisia toimia ei tule ottaa vastaan vaan siitä ilosta, että joku muu on ajatellut juuri minun olevan sopiva. Sillä ei ole mitään väliä, haluavatko valitsijat minut, jos minä et tunne kutsumusta tehtävää kohtaan.
F) Kieltäytyminen kunniasta antaa hetkellisen (ja virheellisen) voimantunteen, josta kannattaa nauttia silloin, kun siihen on tilaisuus.
Kiitos luottamuksesta. Onnea valituiksi tulleille.
(Ei tainnut olla kovin fiksua kirjoittaa tätä näin vaalien aattona. Joku varsin mainio ehdokashan saattaisi vielä pyörtää päänsä ja vetäytyä kisasta...)
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Hoitosuunnitelma
Oireita on ollut nyt muutaman viikon. Alavireisyyttä, ärtyneisyyttä, syvää väsymystä, loputonta unentarvetta, kyltymätöntä suklaan ja makeanhimoa, erakoksi vetäytymisen halua ja pohjatonta kaipuuta omaan sänkyyn peiton alle.
Laadin eilen kaamosväsymyksen torjuntaan hoitosuunnitelman, jonka teho perustuu lähes täysin plasebovaikutukseen. Sehän tehoaa, kun uskon sen tehoavan.
Aamu alkaa ajastetulla valo- ja musiikkihoidolla. Kelloradio kutsuu lähemmäs unen syvyyksistä groove fm:n hyväntuulisella ja pehmeällä soitannalla. Alkoviin kohdistettu kirkasvalolamppu syttyy ajastimella ja luo kirkastuvan uuden päivän koiton. Pystyn kuvittelemaan, kuinka käpylisäke keskeyttää melatoniinin tuotannon valon pakottamana ja serotoniiniaineenvaihdunta hiljalleen vilkastuu. Puhelimen torkkutoiminto vaatii avaamaan silmät kymmenen minuutin välein. Hienovaraiseen heräämiseen on varattu kokonainen tunti.
Suihkussa karisee viimeisimmätkin unenrippeet ja olen melkein kuin uusi ihminen. Aamupala sisältää kuituja, sitrushedelmiä ja monivitamiiniporejuoman, joiden kirpeys ja pirteys siirtyvät minuunkin. Raikkaan kiprakka vartin pyörämatka töihin ajaa kehon liikkeeseen ja sykkeen ylös. Kotona soinut hyvä musiikki lähtee mukaan soittimessa ja siirtyy toimistolla kaiuttimiin. Kahvia koneeseen ja päivä on käynnissä ja virta riittää iltaan saakka.
Illalla iskevään napostelurefleksiin valitsin korvikkeeksi babyporkkanat ja kuoritut auringonkukansiemenet. Näyttäisi olevan ihan sama, että mitä sitä popsii. Iltapalaksi maitoon keitettyä kaura-/monivilja-/manna-/riisipuuroa marjojen kanssa. Hämärä tunnelmavalaistus päästää käpylisäkkeen taas töihinsä. Uni tulee ajallaan.
Laadin eilen kaamosväsymyksen torjuntaan hoitosuunnitelman, jonka teho perustuu lähes täysin plasebovaikutukseen. Sehän tehoaa, kun uskon sen tehoavan.
Aamu alkaa ajastetulla valo- ja musiikkihoidolla. Kelloradio kutsuu lähemmäs unen syvyyksistä groove fm:n hyväntuulisella ja pehmeällä soitannalla. Alkoviin kohdistettu kirkasvalolamppu syttyy ajastimella ja luo kirkastuvan uuden päivän koiton. Pystyn kuvittelemaan, kuinka käpylisäke keskeyttää melatoniinin tuotannon valon pakottamana ja serotoniiniaineenvaihdunta hiljalleen vilkastuu. Puhelimen torkkutoiminto vaatii avaamaan silmät kymmenen minuutin välein. Hienovaraiseen heräämiseen on varattu kokonainen tunti.
Suihkussa karisee viimeisimmätkin unenrippeet ja olen melkein kuin uusi ihminen. Aamupala sisältää kuituja, sitrushedelmiä ja monivitamiiniporejuoman, joiden kirpeys ja pirteys siirtyvät minuunkin. Raikkaan kiprakka vartin pyörämatka töihin ajaa kehon liikkeeseen ja sykkeen ylös. Kotona soinut hyvä musiikki lähtee mukaan soittimessa ja siirtyy toimistolla kaiuttimiin. Kahvia koneeseen ja päivä on käynnissä ja virta riittää iltaan saakka.
Illalla iskevään napostelurefleksiin valitsin korvikkeeksi babyporkkanat ja kuoritut auringonkukansiemenet. Näyttäisi olevan ihan sama, että mitä sitä popsii. Iltapalaksi maitoon keitettyä kaura-/monivilja-/manna-/riisipuuroa marjojen kanssa. Hämärä tunnelmavalaistus päästää käpylisäkkeen taas töihinsä. Uni tulee ajallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
