Oireita on ollut nyt muutaman viikon. Alavireisyyttä, ärtyneisyyttä, syvää väsymystä, loputonta unentarvetta, kyltymätöntä suklaan ja makeanhimoa, erakoksi vetäytymisen halua ja pohjatonta kaipuuta omaan sänkyyn peiton alle.
Laadin eilen kaamosväsymyksen torjuntaan hoitosuunnitelman, jonka teho perustuu lähes täysin plasebovaikutukseen. Sehän tehoaa, kun uskon sen tehoavan.
Aamu alkaa ajastetulla valo- ja musiikkihoidolla. Kelloradio kutsuu lähemmäs unen syvyyksistä groove fm:n hyväntuulisella ja pehmeällä soitannalla. Alkoviin kohdistettu kirkasvalolamppu syttyy ajastimella ja luo kirkastuvan uuden päivän koiton. Pystyn kuvittelemaan, kuinka käpylisäke keskeyttää melatoniinin tuotannon valon pakottamana ja serotoniiniaineenvaihdunta hiljalleen vilkastuu. Puhelimen torkkutoiminto vaatii avaamaan silmät kymmenen minuutin välein. Hienovaraiseen heräämiseen on varattu kokonainen tunti.
Suihkussa karisee viimeisimmätkin unenrippeet ja olen melkein kuin uusi ihminen. Aamupala sisältää kuituja, sitrushedelmiä ja monivitamiiniporejuoman, joiden kirpeys ja pirteys siirtyvät minuunkin. Raikkaan kiprakka vartin pyörämatka töihin ajaa kehon liikkeeseen ja sykkeen ylös. Kotona soinut hyvä musiikki lähtee mukaan soittimessa ja siirtyy toimistolla kaiuttimiin. Kahvia koneeseen ja päivä on käynnissä ja virta riittää iltaan saakka.
Illalla iskevään napostelurefleksiin valitsin korvikkeeksi babyporkkanat ja kuoritut auringonkukansiemenet. Näyttäisi olevan ihan sama, että mitä sitä popsii. Iltapalaksi maitoon keitettyä kaura-/monivilja-/manna-/riisipuuroa marjojen kanssa. Hämärä tunnelmavalaistus päästää käpylisäkkeen taas töihinsä. Uni tulee ajallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti