Yllätyksiä menneeltä kesältä

Kotona on outo tunnelma. Tunnen tulleeni petetyksi, mutta toisaalta tunnen ylpeyttä siitä, että kuulun omaperäisten ja spontaanien olentojen lähipiiriin. Tänään kävi ilmi, että eräs, josta välitän kovasti, onkin ilmeisesti jättänyt kertomatta jotain hyvin olennaista viime kesästä. Vaikka on sovittu, että kaikesta voi puhua ja kaikki asiat jaetaan.

Oudointa on se, että hän ei edes kertonut seikkailuistaan itse, vaan hänen puuhailunsa paljastui muuta kautta. Löysin netistä tämän matkapäiväkirjan ajalta, jolloin minä olin Atlantin toisella puolella... En ymmärrä, miksi hän halusi salata kokemuksensa minulta. Kyllä minä kestän sen, että hänellä on myös muita ystäviä. Toivon, että saamme tämän asian selvitettyä ennen ensi perjantaita. Ei ole kiva juhlia, jos kotona on selvittämättömiä asioita.

Tänään lähti ensimmäinen aalto tuparikutsuja listalle, jolla on yli sata nimeä ja siinä oli vasta ne ystävät ja tuttavat, joiden sähköpostiosoite löytyi gmailin muistista. Laaja on se ihanien ihmisten joukko, jotka mielelläni jälleen näkisin. Arvioitu osallistumisprosentti on noin 25, mikä mahtuisi minun kotiin, pihalle ja parvekkeelle vielä oikein mainiosti.

(Jos sinä koet kiehtomusta ja mielenkiintoa saapua kesänavajaiskekkereihini, niin laita viestiä ja saat lisää toimintaohjeita. En viitsi tähän postata osoitettani, vaikka kaikki ovatkin lämpimästi tervetulleita.)

Kuin kaksi marjaa

Täällä jälleen. Pitkän ajatuksen mittainen tauko verkkokirjoittelussa antoi kaikille tilaisuuden hengähtää. Yleisön toiveista huolimatta tai juurikin niistä johtuen jatkan kuluneiden kliseiden tallentamista tänne, josta ne on kaikkien saatavilla myös silloin, kun minuun ei juuri saada yhteyttä. Ehkä itsekin arvostan tätä sanavapauden oikeutta enemmän kuin aiemmin.

Henkilökohtaisessa elämässä menee vahvasti. Uusi kotini on sievä ja sininen, uusi työ on haastavaa, mutta hauskaa, vanhat ystäväni rakkaita ja enintään tunnin junamatkan päässä joka suunnassa. Kaikki on paremmin kuin hyvin. Katselin illan ratoksi Jeunetin Amélien jälleen kerran ja huomasin kaipaavani rakastumisen tunnetta. Ehkäpä tässä vielä kevät yllättää paatuneimmankin sydämen.

Ja muihin uutisiin. Tässä jaksossa esittelemme erään toisen blogin innoittamana identtiset kaksoset.

KUIN KAKSI MARJAA



Leena Kurki: Sosiokulttuurinen innostaminen

Raptori: Moe

Se oli yhteisöpedagogiläppä. Jos se ei naurattanut, olet opiskelut väärässä koulutusohjelmassa.

Itsereflektio

Ketkähän näitä minun kirjoituksiani lukevat? Onkohan olemassa ihmisiä, jotka tätä sivustoa seuraamalla ovat oppineet tuntemaan minua paremmin? Tai sellaisia, jotka eivät koskaan ole minua tavanneet, mutta jotka tätä lukemalla ovat päättäneet pitää minusta kovasti tai olla pitämättä lainkaan? Tai sellaisia, jotka salaa lukevat tekstejäni ja jotka tietävät elämästäni paljon enemmän kuin tiedän heidän tietävän.

Olisipa mukavaa, jos harvat säännölliset lukijani näyttäytyisivät ja tulisivat esiin sivustolla. Sitten tietäisin varmasti, etten juttele vain puille ja kirjoittamisen jatkaminen kannattaa. Täytyy kenties jatkokehittää sivuille jonkin miellyttävämpi vuorovaikutteinen osio, jossa kommentoiminen olisi houkuttelevampaa.

Nyt nukkumaan. Aamu tulee nopeasti.

Viimeinen ilta

Tänään on viimeinen ilta Mikkelissä ja tunnen hienoista haikeutta. Taas yksi elämänvaihe takana. Sen kunniaksi kävin leikkauttamassa hiukseni, jälleen kerran lyhyemmäksi kuin koskaan ennen.

Kävin hoitamassa juoksevia asioita viimeistä kertaa ja kävin sanomassa näkemiin kirjastolle, s-marketille, poliisilaitokselle, kampaamolle ja tietokoneliikkeelle. Mielessäni hyvästelin myös tuomiokirkon, torin, kauppahallin ja kirkkopuiston.

Huomenna käyn hyvästelemässä oman kampuksen. Harmittaa, kun en saanut valmiiksi suunnittelemaani t-paitaa. Siinä paidassa olisi ollut rouheeta käydä tekemässä kypsyysnäyte. Koulutuspoliittinen vitsi, jolla sivalletaan sekä omaa alaa että opinahjoa. Sanailua, saivartelua ja viiltävää sarkasmia samassa paidassa. My favourite!

Viikko Levillä rauhoitti mieltä ja rasitti kehoa hyvällä tavalla. Rinteessä taidot olivat tallella, löytyi myös malttia olla syöksymättä omia kykyjään suurempiin haasteisiin. Vappu oli juhlapäivä muiden reissun juhlien joukossa, tosin ravintolaan asti emme kyenneet, sen verran lystikästä oli mökillä. Koko viikko oli täynnä pelejä, leikkejä, laulua, puujalkapalkintoja ja videoreportaaseja. Cargassonnea, Gamesia, Paskahousua, Unoa, Gladiaattoreita ja hiton hyvää musiikkia non-stoppina. Uni oli syvää, ruoka taivaallista ja kodinhoito sujui kuin itsestään, ihan ilman vuorolistoja. Kyllä vaan kymmenen yhteisöpedagogia osaa sitten järjestää!

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

(Edit: Sain illalleni kunnollisen päätöksen, kun kävin piipahtamassa vielä Londonissa, KB:ssä ja Rollerissa. Näissä paikoissa tapasin vielä kerran kaikki ne ihmiset, jotka halusinkin juuri tavata ennen lähtöä. On se hyvä, että ihmisiin ja heidän kantapaikkoihinsa voi luottaa. Viimeistään baarista lähtiessä mieleeni tulvi haalea haikeus. Hyviä ihmisiä on tämä kaupunki yhteen tuupannut. Ei mennyt hukkaan vuodet, ehei.)