Hiilenä

Eräs nimeltä mainitsematon opiskelijalehti julkaisi kuvan, joka halvensi työnantajajärjestöni tuottamaa jäsenlehteä. Jos kuvasta tulkittavissa oleva viittaus lehden laatuun ja sen sopivaan loppusijoituspaikkaan oli tarkoitettu humoristiseksi sisäpiirin viihteeksi, voin kertoa, että minua ei naurata. Joudun kyseenalaistamaan valinnan tehneen päätoimittajan arvostelukyvyn ja henkisen kypsyyden. Ratkaisu oli mielestäni mauton ja loukkaava.

Aihe säväyttää minua tunnetasolla voimakkaasti. Toki se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Siitä huolimatta katson velvollisuudekseni poistaa lehteä kustantavan opiskelijajärjestön meidän lehtemme postituslistalta ensi tilassa. Etsikööt muita pilkattavia. Sen lisäksi aion ennen pitkää ujuttaa meidän lehtemme sisältöön henkisen vastaiskun, mutta sitähän he eivät tule enää todistamaan, sillä heille ei lehteä enää postiteta. Nähtäväksi jää, syntyykö tutkivan journalismin prosessissa silppua, sotkua vai silkkaa tuhkaa, ja kuinka se dokumentoidaan.

Sota on julistettu.

[Edit 1.2.2008 klo 22:34
Harkitsin asiaa uudelleen keskusteltuani tänään muutaman oikean päätoimittajan kanssa. En aio alentua halpamaiseen loanheittoon, vaan tyydyn paheksumaan tapahtunutta sen yläpuolelta. Saatteeksi kuitenkin vielä seuraava lainaus: 11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. Suomen Journalistiliitto. Uudet journalistin ohjeet. 2005.]

Matkasuunnitelma

Meillä oli loistava suunnitelma. Lähdettäisiin kolmestaan Riemun ja Pieneläinhoitajan kanssa Müncheniin viikoksi pääsiäisen molemmin puolin. Saataisiin pidettyä ylityövapaita vähän pois ja päästäisiin kauemmas arjesta. Hankittaisiin ajoissa halvat lennot ja mentäisiin opiskelukaverin luo loisimaan. Hän toimisi meille paikallisena oppaana ja näyttäisi kaupungin parhaimmat paikat. Shoppailtaisiin hurjasti ja nautittaisiin kulttuurista ja keväästä.

Lauantaina innostuttiin Riemun kanssa Matkamessuilla tästä matkasta oikein kunnolla ja juostiin osastolta toiselle lentotarjousten, karttojen ja esitteiden perässä. Sen vuoksi erityisen ironiselta tuntui todellisuus, joka tänään silitti päätä, onneksi kuitenkin hamarapuolella:

1. Kaikilla meistä ei ollutkaan ehkä mahdollisuutta ottaa vapaata.
2. Kaikkein halvimpia lentoja ei ollut enää tarjolla.
3. Opiskelukaverin luo ei mahtuisikaan kolmea.
4. Paikallinen ystävämme ei olisikaan pääsiäisenä kaupungissa, vaan vanhempiensa luona.
5. Pääsiäisenä ei Saksassa(kaan) ole kaupat auki.
6. Kevät ei ole Münchenissä vielä kovin pitkällä.

München kutsuu kenties meitä toisen kerran. Ehkä syyskuussa se on lupsakkaan linja-automatkamme kohde, kenties tutustun tuohon jaloon Baijerin vapaavaltion pääkaupunkiin jo aiemmin.

Nyt täytyy vaan päättää jokin toinen kohde, jonka odottamiseen kanavoida energiaansa ja työaikapankin plussatunteja. Olisikohan sittenkin lähdettävä sinne Barcelonaan? Tai ehkä Kreikkaan? Siellä olisi muitakin lauantaikomitean jäseniä.

Sisarjärjestöstä kuultua

"Kyllähän se sellasta on noissa koulutuksissa, että ensin ne liiton tyypit puhuu siellä eessä tuntikausia ja me vajotaan tajuttomuuden rajalle, ja sitten me noustaan ja kerrotaan, miten meillä tehdään ja miten muidenkin olis parempi tehdä. Ja koko ajan meillä on ihan mahottoman kokonen kyrpä otsassa. Paitsi sitten, kun on pullo kädessä, se kyrpä on vaan vähän pienempi."

(Suora lainaus on toisen korvan kautta kuultua eikä siksi välttämättä aivan sanatarkka. Asiasisältö oli kuitenkin täsmälleen tuo.)

Tulee vaan mieleen, että
A) onko teidän ylipäänsä pakko lähteä mukaan pilaamaan muiden hyvää mieltä?
B) mikä on teidän järjestönne perustehtävä ja kuinka hyvin teillä sitä toteutetaan?
C) millainen pipo teidän toimijoillanne olisi hyvä olla, ettei otsaa palelisi talven tullen?

Kadonneen Avaimen Metsästys

Sain sähköpostiini mainion viestin ensi viikonloppuna toteutuvasta huikeasta seikkailusta. Kyseessä on Kadonneen Avaimen Metsästys, johon säntään ainoastaan sen tiedon varassa, että minun tulee valmistautua lähtemään Hämeenlinnasta klo 8:49 junalla. Mitään matkalippuja ei saa ostaa. Lisätietoja saadaan kuulemma myöhemmin... Jännää!

Mukaan pitää ottaa ulkoiluvarusteet ja siistit vaihtovaatteet, otsalamppu, digikamera, makuupussi ja vähän rahaa. Lisäksi saa raahata mukanaan mitä tahansa, mitä kuvittelee tarvitsevansa Kadonneen Avaimen metsästämisessä. Mä olen tästä NIIN innoissani!

Reissun järjestää eräät opiskelukaverimme, nuo maanmainiot yhteisöpedagogit, tarkemmin ottaen meidän Seikkailutoimikunnan Uudenmaan osasto. Hämeen osastolle järjestämisvuoro lankeaa ensi kesänä, suunnitelmissa on hyödyntää hämäläisiä kansallismaisemia, tunneleita kaivetaan jo.

Parasta näissä retkissä on se, että tilastojen valossa, laatutakuu on voimassa, missä tahansa me rämmimmekään. Tunnelmista raportoidaan tuoreltaan ensi viikolla.

Vuosipäivä

Olen pitänyt blogiani aktiivisesti nyt tasan vuoden. Arvokkainta kokemuksessa tuntuu olevan se, että omiin teksteihin on saanut palata, verrata omaa henkistä kasvua ja muistella kerran keksimiään asioita itsensä kanssa uudelleen. Myös muutama ystäväni on osoittanut arvostavansa sitä, millä tavoin arkistoin kaikkien saataville yhteisiä oivalluksiamme.

Lisäksi blogikirjoittamisessa minulle on tärkeää, että tämän välineen kautta pystyn ilmentämään sellaista avoimuutta ja rehellisyyttä, johon en kasvokkain monenkaan tuttavan kanssa pystyisi. Täällä harjoiteltu suorapuheisuus on vähitellen siirtynyt myös arkipäiväiseen käyttäytymiseeni. Yksisuuntainen informaatioteknologia voi siis näemmä kehittää myös tosielämän vuorovaikutustaitoja. Ilmeisesti säännönomainen kirjoitteleminen ei ole tehnyt varsinaista haittaa kirjallisen ilmaisun taidoillenikaan.

Jatkuuko kirjoittaminen? Jatkunee? Jatkuu. Samassa osoitteessa.