Eräs nimeltä mainitsematon opiskelijalehti julkaisi kuvan, joka halvensi työnantajajärjestöni tuottamaa jäsenlehteä. Jos kuvasta tulkittavissa oleva viittaus lehden laatuun ja sen sopivaan loppusijoituspaikkaan oli tarkoitettu humoristiseksi sisäpiirin viihteeksi, voin kertoa, että minua ei naurata. Joudun kyseenalaistamaan valinnan tehneen päätoimittajan arvostelukyvyn ja henkisen kypsyyden. Ratkaisu oli mielestäni mauton ja loukkaava.
Aihe säväyttää minua tunnetasolla voimakkaasti. Toki se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Siitä huolimatta katson velvollisuudekseni poistaa lehteä kustantavan opiskelijajärjestön meidän lehtemme postituslistalta ensi tilassa. Etsikööt muita pilkattavia. Sen lisäksi aion ennen pitkää ujuttaa meidän lehtemme sisältöön henkisen vastaiskun, mutta sitähän he eivät tule enää todistamaan, sillä heille ei lehteä enää postiteta. Nähtäväksi jää, syntyykö tutkivan journalismin prosessissa silppua, sotkua vai silkkaa tuhkaa, ja kuinka se dokumentoidaan.
Sota on julistettu.
[Edit 1.2.2008 klo 22:34
Harkitsin asiaa uudelleen keskusteltuani tänään muutaman oikean päätoimittajan kanssa. En aio alentua halpamaiseen loanheittoon, vaan tyydyn paheksumaan tapahtunutta sen yläpuolelta. Saatteeksi kuitenkin vielä seuraava lainaus: 11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. Suomen Journalistiliitto. Uudet journalistin ohjeet. 2005.]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kustantajaa on turha rangaista halventavista kuvista. Olipa päätoimittaja väärä tai oikea, hän vastaa julkaisustaan itse.
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. (Uudet journalistin ohjeet)
Tapahtuneen hyvittäminen on mahdotonta, sillä en aio keskustella aiheesta enempää. Patoan kaiken pikkusieluisen katkeruuteni sisälleni ja annan sen vaikuttaa vain henkilökohtaisiin vuorovaikutussuhteisiini. Ihmisethän ne riitelee, eivätkä organisaatiot.
Lähetä kommentti