Kuin viimeistä päivää

Tänään oli viimeinen päivä töissä. Aloitin sen käymällä kampaajalla. Töissä oli ihanan rauhallista, sillä kaikki olennaiset toimijat olivat jo karanneet lomille tai lähetetty etelään edustamaan järjestöä. Sain monta pöydällä pyörinyttä asiaa roikkumasta ja voin sulkea oven takanani ja lähteä rauhallisin mielin. Lomalle.

Viimeiset seitsemän päivää ovat olleet täynnä äärimmäisiä tunteita. Ylimmän ystävyyden ja keskinäisen kunnioituksen aateloimat Samansieluisten Seurapäivät sisälsivät paljon ulkoilua ja hurjasti liikuntaa (Nauraminenhan on yhtä tehokasta vatsalihastreeniä kuin hölkkä). Aulangon kansallismaisema ja Ilmatieteen laitokselta tilattu auringonpaiste antoi kauniin kehyksen parhaalle lauantairetkelle pitkiin aikoihin. Koko iltapäivän kestänyt retkeily päättyi Vanajaveden ääreen saarelle, jossa nuotio paistoi nälkäisten ulkoilijoiden makkarat. Nam. Asteikolla yhdestä viiteen, kun arvioitavana oli sää, maisema, seura ja jutut, päivä sai täydet pisteet. (Vaikka kriteerit valittiin niin, että arvioinnissa pärjätään varmasti, päivän muutkin osa-alueet saivat korkeat arvosanat.)

Arki valkeni maanantain vaatteissa ja postin mukana tuli ikäviä uutisia "haudan" takaa. Koko viikko meni selvitellessä menneitä ja sisäinen aurinkoni peittyi myrskypilvien taakse. Sama tilanne taitaa olla monella kollegalla. Kyllähän omista sotkuistaan ulos räpiköi jotenkuten oman työaikansa puitteissa, mutta kun selviteltävänä on useamman vuoden takaisia asioita, niin iloisna miesnä siitä selviää vain Nikke Knatterton.

Keskiviikko toi mukanaan opetuksen. Jos taloyhtiö ilmoittaa, että kaukolämmön jakelussa on keskeytys, niin se tarkoittaa sitä, että ilman lisäksi kylmenee vesi. Huiks. Tuli ihan kesäleiriajat mieleen.

Nyt on voittajaolo. sillä tänään on perjantai (Testasin sen isitfriday.biz -sivustolla). Pörrötin uuden lyhyen tukan, trimmasin kulmakarvat, rajasin silmät, vedän jalkaan mustat saappaat ja lähden kilistämään loman kunniaksi.

Ylihuomenna lennän ystävien luo Saariselälle lautailemaan ja after ski -tunnelmiin. Kun palaan sieltä etelään, tapaan järjestösiskoja pääkaupunkiseudulla. Talvilomaan mahtunee vielä muutama päivä myös perheen ja sukulaisten kanssa puuhastelua.

Kun tämä loma on ohi, pitää töissä jaksaa vielä seitsemän päivää. Sitten lähdetään Riemun kanssa Wieniin. Siitä lisää, kun sen aika on.

Hip heijaa. Tämä on sittenkin siitä elämää, jota minä haluan elää.

Tyhmää sakotetaan

Päätin aamulla ennen töihin menoa pistäytyä nopeasti vielä kaupassa. Vuoden ensimmäinen iso tuutorikoulutus oli onnistuneesti takanapäin. Ostin toimiston pöydälle kimpun tulppaaneja ja Geisha-konvehteja kiitokseksi kaikille uurastamisesta. Julkinen kiittäminen on linjassa UPO-strategian (Uusi Parempi Opiskelijakunta) kanssa.

Kassalle ehti ennen minua iäkkäämpi rouva, joka vanhoilta sormiltaan ei saanut laukkuaan ja lompakkoa auki. Jäin auttamaan ja rupattelimme siinä mukavia ehkä minuutin. Suoriuduin omista ostoksistani pikavauhtia ja riensin parkkipaikalle.

Kanssani yhtä aikaa autoni luo saapui kaupungin punapukuinen työntekijä, jota kohteliaasti tervehdin ja joka yhtä kohteliaasti ojensi minulle 30 euron maksulapun. Toivotin rouvalle oikein mukavaa työpäivän jatkoa.

Olin valinnut jättää parkkimaksun maksamatta, sillä maksuautomaatti oli parkkialueen toisessa päässä. Kävelymatkaa olisi ollut ehkä 50 metriä ja parkkiruutuni oli aivan kaupan oven edessä. Iski siis laiskuus, virheellinen luulo omasta nopeudesta ja pelko siitä, että saa raitista ilmaa.

Kalliiksi tulivat tämän päivän hyvät teot. Säästin 20 senttiä väärässä paikassa. Eniten harmittaa se, että myös maksuttomia kiekkopaikkoja oli aivan näköetäisyydellä. Ja kaiken lisäksi olin nähnyt juuri muitakin pysäköinninvalvojia kaupungin läpi ajaessani.

Idiootilla ei ole helppoa.

Entä, jos...

Mikä on ylistämisen vastakohta? Alistaminen se ei taida olla.

Mikä on ylpeyden ja nöyryyden välinen sopiva suhde?

Mikä on viestissä olevien kauniiden ja sopuisia sanojen vähimmäismäärä, jotta se kumoaa pois muutaman ikävän sanan aiheuttaman mielipahan?

Entä, jos olikin niin vihansa sumentama, ettei omilla silmillään nähnyt anteeksipyyntöä siinä, mihin sellainen oli kirjoitettu? Eikä edes rivien väliin, vaan ihan siihen riveille, kirjaimilla. Entä, jos hävettää niin paljon, että ihan nolottaa, muttei silti ylpeydeltään pysty nöyrtymään ja myöntämään erehtyneensä? Entä, jos jättää jonkin konfliktin selvittämättä ihan vain siksi, ettei tahdo itse olla aina se, joka antaa periksi kaikessa (vaikka olisikin tällä kertaa väärässä?).

Entä, jos on niin monesti loukattu, ettei enää edes välitä?

She's got balls!

Menin sitten ja ostin 100 pallomeripalloa. Mistäs sitä koskaan tietää, mihin niitä voi tarvita? Ostin samalla reissulla viimein omat jonglöörauspallot. Mukaan tarttui myös korkeakantaiset mustat nahkasaappaat. Nyt on siis kasassa kaikki oikean asenteen ulkoiset ainekset. Sisäinen varmuus laskeutunee osakseni varmaan viipeellä.

Alakuloa ja pakopaikkoja

En elä sellaista elämää, jota haluaisin. Olen liian vaativassa työssä liian vähäisellä kokemuksella ja hädin tuskin riittävällä osaamisella. Teen liian paljon vääriä asioita. Tapaan liian vähän ystäviäni. Olen yksinäinen kaupungissa, jolla voisi olla tarjota mitä tahansa, jos antaisin sen päästä lähelle. Sydämeni näyttää lämpenevän aina väärille ihmisille.

Viime sunnuntaina havaitsin monien ystävieni tekevän juuri sitä, mitä minunkin pitäisi. Kartuttaa elämänkokemusta ulkomailla. Kerätä kokemuksia vieraista kulttuureista ja pistää itsensä likoon. Huomasin sen siten, että he eivät olleet puhelimen saavutettavissa silloin, kun minä olisin vuorostani tukeutunut heidän olkapäähänsä.

Itkin eräänä päivänä mentorini työpöydän ääressä taas pitkään ja hartaasti. Pitää ensi kerralla viedä varmaan omat nessut, kun tuo kulutus tuntuu olevan niin suurta. Tunnin kuluttua punertava nenänpää ja kiiltävät silmät menivät "orastavan flunssan" piikkiin, eikä töissä huomattu. Eihän se heidän vikansa ole, etten osaa suhtautua työhöni ammatillisesti.

Olen ilmeisesti nyt torjumassa minulle osoitettua työtarjousta. Painavammassa vaakakupissa on ylpeys ja kunnianhimo kera iänkaikkisen velvollisuuden tunnon. Toisessa kupissa raha ja kotiseutuetu jäivät kakkoseksi.

Hain läjäpäin lohdutusta kulttuurista ja kävin sekoamassa leffa-alelaarin äärellä. Jätin liikkeeseen kymmenyksen kuukausipalkastani ja tulin kotiin mukanani toistakymmentä klassikkoa. Burton, Jeunet, Almodovar ja Miyazaki muuttivat leffahyllyyni. Olen upottautunut heidän maailmoihinsa ja vältellyt oikeiden ongelmien käsittelyä. Mukavaa, kun uniin tulee välillä muutakin kuin järjestöasioita.

Muita kulttuurin pakopaikkoja tällä viikolla tarjosi maanmainio Tundramatiks, joka iloksemme palasi areenoille hetken hiljaisuuden jälkeen. Erityisen vaikutuksen tekin Bad Ass Brass Band, joka hoiti oman leiviskänsä kunniakkaasti. (Voih, puhaltimia. Olen niihin niin heikkona.) Mukana sponttaanissa reissussa oli viehättävä kollega kotiopiskelijakunnasta, joka sittemmin loikkasi duaalimallin toiselle puolelle. Otti koville kömpiä keikkahuuruissa aamujunalla kotiin ja suihkun kautta suoraan töihin. Kun pääsin kotiin, nukuin 18 tuntia putkeen. Lauantaina elämään toi vaihtelua äidin ja serkun kyläily. Käytiin Smokkijätkät-musikaalissa Verkatehtaalla ja vähän yöelämässäkin. Mukavinta oli himmailla aamulla kotona vaan pyjamassa ja höpistä unisia. On ne sitten rakkaita.

(Pitäisiköhän sittenkin muuttaa takaisin Kymenlaaksoon?)

Puhdistus

Siivosin hiukan. Poistin ihmisiä elämästäni.

Poistin puhelimestani muutaman nimen numeroineen. Ihmisiä, joille en soita enää tai joille en ole koskaan soittanutkaan. Poistin messengeristä pari käyttäjätunnusta, joiden haltijoiden kanssa minulla ei ole asiaa. Poistin facebookista erään "ystävän", jonka olemassaoloa en välitä edes muistaa. He tuskin huomaavat.

Kaikki tunteet ovat oikeita tunteita ja minulla on subjektiivinen oikeus niihin. En tahdo enää koskaan kokea tarpeetonta syyllisyyttä siitä, että koen myös negatiivisia tunteita.

Tunteet edellyttävät loogisesti tosiasioita koskevia uskomuksia sekä arviointeja, ja jokaiseen tunteeseen sisältyy tiettyjä sille ominaisia uskomuksia, jotka koskevat esim. olosuhteita (pettymys), todennäköisyyttä (pelko), vastuuta (syyllisyys) tai henkilösuhteita (kateus).

Emootiot voivat olla irrationaalisia, epäoikeutettuja tai epäasianmukaisia, mutta tuntemukset ilman uskomuksia, arviointeja tai haluja eivät.

-Erroll Bedford-