Kuin viimeistä päivää

Tänään oli viimeinen päivä töissä. Aloitin sen käymällä kampaajalla. Töissä oli ihanan rauhallista, sillä kaikki olennaiset toimijat olivat jo karanneet lomille tai lähetetty etelään edustamaan järjestöä. Sain monta pöydällä pyörinyttä asiaa roikkumasta ja voin sulkea oven takanani ja lähteä rauhallisin mielin. Lomalle.

Viimeiset seitsemän päivää ovat olleet täynnä äärimmäisiä tunteita. Ylimmän ystävyyden ja keskinäisen kunnioituksen aateloimat Samansieluisten Seurapäivät sisälsivät paljon ulkoilua ja hurjasti liikuntaa (Nauraminenhan on yhtä tehokasta vatsalihastreeniä kuin hölkkä). Aulangon kansallismaisema ja Ilmatieteen laitokselta tilattu auringonpaiste antoi kauniin kehyksen parhaalle lauantairetkelle pitkiin aikoihin. Koko iltapäivän kestänyt retkeily päättyi Vanajaveden ääreen saarelle, jossa nuotio paistoi nälkäisten ulkoilijoiden makkarat. Nam. Asteikolla yhdestä viiteen, kun arvioitavana oli sää, maisema, seura ja jutut, päivä sai täydet pisteet. (Vaikka kriteerit valittiin niin, että arvioinnissa pärjätään varmasti, päivän muutkin osa-alueet saivat korkeat arvosanat.)

Arki valkeni maanantain vaatteissa ja postin mukana tuli ikäviä uutisia "haudan" takaa. Koko viikko meni selvitellessä menneitä ja sisäinen aurinkoni peittyi myrskypilvien taakse. Sama tilanne taitaa olla monella kollegalla. Kyllähän omista sotkuistaan ulos räpiköi jotenkuten oman työaikansa puitteissa, mutta kun selviteltävänä on useamman vuoden takaisia asioita, niin iloisna miesnä siitä selviää vain Nikke Knatterton.

Keskiviikko toi mukanaan opetuksen. Jos taloyhtiö ilmoittaa, että kaukolämmön jakelussa on keskeytys, niin se tarkoittaa sitä, että ilman lisäksi kylmenee vesi. Huiks. Tuli ihan kesäleiriajat mieleen.

Nyt on voittajaolo. sillä tänään on perjantai (Testasin sen isitfriday.biz -sivustolla). Pörrötin uuden lyhyen tukan, trimmasin kulmakarvat, rajasin silmät, vedän jalkaan mustat saappaat ja lähden kilistämään loman kunniaksi.

Ylihuomenna lennän ystävien luo Saariselälle lautailemaan ja after ski -tunnelmiin. Kun palaan sieltä etelään, tapaan järjestösiskoja pääkaupunkiseudulla. Talvilomaan mahtunee vielä muutama päivä myös perheen ja sukulaisten kanssa puuhastelua.

Kun tämä loma on ohi, pitää töissä jaksaa vielä seitsemän päivää. Sitten lähdetään Riemun kanssa Wieniin. Siitä lisää, kun sen aika on.

Hip heijaa. Tämä on sittenkin siitä elämää, jota minä haluan elää.