Päätin aamulla ennen töihin menoa pistäytyä nopeasti vielä kaupassa. Vuoden ensimmäinen iso tuutorikoulutus oli onnistuneesti takanapäin. Ostin toimiston pöydälle kimpun tulppaaneja ja Geisha-konvehteja kiitokseksi kaikille uurastamisesta. Julkinen kiittäminen on linjassa UPO-strategian (Uusi Parempi Opiskelijakunta) kanssa.Kassalle ehti ennen minua iäkkäämpi rouva, joka vanhoilta sormiltaan ei saanut laukkuaan ja lompakkoa auki. Jäin auttamaan ja rupattelimme siinä mukavia ehkä minuutin. Suoriuduin omista ostoksistani pikavauhtia ja riensin parkkipaikalle.
Kanssani yhtä aikaa autoni luo saapui kaupungin punapukuinen työntekijä, jota kohteliaasti tervehdin ja joka yhtä kohteliaasti ojensi minulle 30 euron maksulapun. Toivotin rouvalle oikein mukavaa työpäivän jatkoa.
Olin valinnut jättää parkkimaksun maksamatta, sillä maksuautomaatti oli parkkialueen toisessa päässä. Kävelymatkaa olisi ollut ehkä 50 metriä ja parkkiruutuni oli aivan kaupan oven edessä. Iski siis laiskuus, virheellinen luulo omasta nopeudesta ja pelko siitä, että saa raitista ilmaa.
Kalliiksi tulivat tämän päivän hyvät teot. Säästin 20 senttiä väärässä paikassa. Eniten harmittaa se, että myös maksuttomia kiekkopaikkoja oli aivan näköetäisyydellä. Ja kaiken lisäksi olin nähnyt juuri muitakin pysäköinninvalvojia kaupungin läpi ajaessani.
Idiootilla ei ole helppoa.
1 kommentti:
Ajoin tänään töihin katutyömaan läpi. Toinen kaista oli kokonaan suljettu, mutta minun suunnasta tulevilla oli etuajo-oikeus. Lähdin varovasti ryömimään ainokaista kaistaa eteenpäin, ja kas vastaan tuli suunnilleen puolivälissä (50 m työmaan kumpaankin reunaan matkaa) rekka vastaan. Siinä se tulla jurnutti, päättäväisesti minua kohti. Hetken ajattelin, että annan sille käsimerkin peruutuskehoitukseksi. Päätin sitten kuitenkin viime hetkellä laittaa pakin päälle ja peruuttaa itse. Se siitä vastaantulijan väistämisvelvollisuudesta! Pentti
Lähetä kommentti