Sain tänään odottamattoman yhteydenoton eräästä syyskokouksesta. Minusta toivottiin luottamushenkilöä hallitukseen ja valituksi tuleminen oli enää minun suostumustani vailla. Olin otettu. Tein nopeasti päätökseni, jonka sisälsi seuraavia ulottuvuuksia:
A) Uusi mielenkiintoinen kokemus on opettava ja kasvattaa järjestöllistä ammattitaitoa
B) Osaamisen osoittaminen uudessa piirissä voi poikia muita tehtäviä, joissa suoriutuminen edistää esimerkiksi työllistymistä myöhemmin (ns. irtopisteet portfolioon -ajattelu)
C) Luottamustoimi ja sen vastuu kenties kuormittavat aikataulua ja henkilökohtaista elämää rajusti, sillä itsekunnioitus ei kuitenkaan anna myöten hoitaa hommia huonosti tai edes riittävästi.
D) Hiljattain luotu periaate velvoittaa vahvasti olemaan haalimatta lisää tehtäviä. (Vieläkin harmittaa se yksi nakki viime kesältä, josta minulla ei ollut selkärankaa kieltäytyä. Noh, mitäs lupasin, näin sitä sitten kärvistellään.)
E) Erilaisia toimia ei tule ottaa vastaan vaan siitä ilosta, että joku muu on ajatellut juuri minun olevan sopiva. Sillä ei ole mitään väliä, haluavatko valitsijat minut, jos minä et tunne kutsumusta tehtävää kohtaan.
F) Kieltäytyminen kunniasta antaa hetkellisen (ja virheellisen) voimantunteen, josta kannattaa nauttia silloin, kun siihen on tilaisuus.
Kiitos luottamuksesta. Onnea valituiksi tulleille.
(Ei tainnut olla kovin fiksua kirjoittaa tätä näin vaalien aattona. Joku varsin mainio ehdokashan saattaisi vielä pyörtää päänsä ja vetäytyä kisasta...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti