Vuoden suurin pukujuhla lähestyy.
Ihmiset ovat aivan täpinöissään. Joku satsaa kynsiin ja hiuksiin, toinen käyttää hurjat summat uusiin vaatteisiin, kolmas opettelee kaiket päivät lunttilapusta ruotsinkielisiä sukkeluuksia. Pitkin talvea kohistaan siitä, kuka saapui kenenkin kanssa, ketkä olivat kavereita keskenään ja mitä niillä oli päällä. Kyseessä ei siis suinkaan ole Linnan juhlat, vaan työpaikkani kattojärjestön liittokokous.
Lainkaan väheksymättä (just joo) kenenkään substanssitason perehtymistä, voidaan todeta, että jokaisella on kuitenkin omat valmistautumisrituaalinsa. Minäkin kävin nostalgisuuksissani läpi asukokonaisuuksia, joihin liittyy erityisiä järjestömuistoja. Kohtasin sinisen paidan ylimääräisestä liittarista '03, vaalean jakun Kuopiosta '03 ja mustan samettitunikan '04. Hipailin myös ruskeakukallista tunikaa, jonka hankin liittokokouksen 2006 aikoihin (ja jota olisin voinut käyttää, jos olisin valinnut sen toisen rinnakkaistodellisuuden, jossa tapahtuu myös spontaaneja asioita.) Vaatekaappini kätköissä näin myös vaakaraitaisen paidan samassa pinossa pystyraitaisten housujen kanssa, ja ajauduin ikävöimään erästä ystävääni, joka viimeksikään ei ilahtunut, kun kerroin vähä-älyisen yhdistelmän tuoneen hänet mieleeni.
Huomenna jo selviää, kuka laulaa nuotilleen ja kenelle on lähempänä sydäntä pelkät ulkomusiikilliset seikat. Kuka pääsee jatkoon ja kuka äänestetään ulos talosta? Ketkä selviävät haastekilpailuista ja kuka voittaa puolelleen yleisön suosion? Lisäksi tarkkaavaisimmat osallistujat huomaavat henkilövalinnoilta seurata myös ensi vuoden toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin liittyvää päätöksentekoa.
Hyvä siitä tulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ah, niin nostalgista...
Nokkelana poikana ostin perinteiden liittaripaidan lisäksi lähtiessä vielä uuden kravatin. Sotkin sen lounaalla, mutta onneksi oli alkuperäinen asuun suunniteltu solmio odottamassa.
Iltabileissä se pystyraita-vaakaraita-yhdistelmä näytti toimivan hyvin. Sain jopa yhden naisihmisen henkilökohtaisen puhelinnumeron.
Ihan jännää, että liittari näyttäytyy tuollaisena joillekin osallistujille pukujuhlana. Sitä ei ihan oikeasti siellä paikan päällä huomaa...
Hyvä, että raidat vetosivat ja numero irtosi. Eipä mennyt sitten sekään kolmen vuoden lämmittely hukkaan.
Et voi kiistää, ettetkö itsekin suhtautuisi kovin tunneperäisesti niihin vaatekappaleisiin, jotka kutakin tapahtumaa muistijäljissäsi edustavat. Olivat ne sitten omiasi tai jonkun toisen. Vai voitko?
En tarkoittanutkaan vähätellä vaatteiden ja asukokonaisuuksien tunnearvoa. Pukujuhla-sana viittaa kuitenkin pukeutumiseen erityisen hyvin ja ajatukselle. Halusin olla ilkeä ja väittää, että suurin osa liittokokousedustajista epäonnistuu tässä, mikäli sitä ylipäätään tavoittelee.
Minä muistan erityise hyvin paidat, jotka hankin pj-expj:hin '04, liittariin '05, liittariin '06 sekä nyt liittariin '07. Lisäksi muistan kaikki AMK-päivien '05 asukokonaisuudet sekä sen, kehen ne päällä tutustuin.
Lähetä kommentti