Puuroista ja velleistä

Pienellä paikkakunnalla kasvaneena totuin siihen, että palveluita tarjotaan vähän mistä sattuu. Postin palvelut sai ensin ensin postista, mutta sitten ne siirrettiin k-kauppaan. Sitten kun kauppakin lopetti toimintansa sai postipalvelut kampaamosta. Alkon palvelut sai rautakaupasta, tilaukset tuli pikavuoron kyydissä kaupungista seuraavana päivänä.

Enää ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä, miten rahoituspalvelupuuroja hämmennetään vellien sekaan. Vakuutusyhtiöistä ja s-kaupoista tulee pankkeja ja pankeista edelleen vakuutusyhtiöitä. Joka paikasta saa kaikkea, mutta vain keskittämisestä palkitaan. Edes pitkäaikainen uskollinen asiakkuus ei ole enää minkään väärti, vaan alennusprosentti nousee sen mukaan, miten hyvin toimintansa on keskittänyt. Toivottavasti asiakassuhteen erityinen luottamuksellisuus taataan myös jatkossa. Tuntuisi vähän kummalliselta saada sijoitusvinkkejä kassahihnan yli tomaattien ja ruispalojen välissä.

Aihe on ajankohtainen, sillä aloitin tänään eläkesäästämisen. Pääsen nauttimaan jokakuisista uhrauksistani aikaisintaan vuonna 2045 ja siihen saakka sohlaan umpimähkään rahastosta toiseen. Kuulostaa futuristiselta vuosiluvulta. Jokohan sitten on jo lentäviä autoja, hopeisia lateksipukuja ja pakollisia happinaamareita?

Jotta säilyisin virkeänä kuusikymppiseksi asti, aloitin myös uintikurssin, jolla treenataan taloudellisia uintitekniikoita. Uimakoulua on kerran viikossa, opittua pitää harjoitella myös tuntien välillä, joten sarjalippu uimahallille on jo hankittu. Saa nähdä, kasvaako tähän likkaan suomut jouluun mennessä.

Kerron myöhemmin veto-, potku- ja hengitystekniikkaani liittyvistä edistysaskelista, mutta nyt jaan kanssanne äärimmäisiä tunteita herättävän uintiaiheisen kuvan, joka osui silmääni. Se ei tosin liity allekirjoittaneen uimahyppysuorituksiin, mutta palauttaa mieleen ihmisen fyysisen rajallisuuden. Onneksi on omat henki- ja tapaturmavakuutukset kunnossa. Mahtaa ottaa päähän.