Toiseen suuntaan

Yksittäinen oivallus voi joskus saada koko solmun avautumaan.

Olin ripeällä iltakävelyllä kirpeässä sunnuntaisessa Hämeenlinnassa. Korviin soi riemuisa smg:n Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana (Muita heidän viisujaan voit kuunnella täältä). Hypähtelin kevein mielin pitkin rantaa, sillä täysi sydämeni läikähteli iloa. Viikonloppu oli täynnä pelkkää hyvää ja oloni oli virkistynyt. Mutta sitten säpsähdin ja pysähdyin, kun näin ja käsitin näkemääni.

Vanajavesi virtaakin pohjoiseen. Sillalta Linnalle ja Aulangolle päin. Siis ihan toiseen suuntaan kuin olen kaiken tämän ajan, seitsemän kuukautta olettanut. Hölmistynyt ilme kasvoilla hönötin rannassa ainakin vartin, kun en muuhunkaan kyennyt. Kuljenhan tuon vesistön yli joka päivä vähintään kahdesti. Totuus mullisti katsomukseni siitä, miten päin täällä ollaan. Tunsin tulleeni huijatuksi. Miksei tästä kerrottu? Mitähän muita elämän tai Hämeenlinnan perusasioita en ole tarkistanut, vaan ymmärrykseni perustuu vain valistumattomaan arvaukseen?

Mullistuksia siis luvassa. Tarkastelussa ensin peruskysymykset: mitä, missä, miten, miksi ja kenen kanssa.