Odotukset - nuo pirulaiset harhaluulot tiellä kohti pettymystä.
Pahoitin mieleni niin syvästi, että en pysyisi katsomaan häntä edes silmiin. Pääsin pääni sisälle rakentamaan pilvilinnaa, jonka kuva on nyt hälvennyt pala palalta. Uskottelin itselleni, että jokin voisi vielä muuttua, mutta mikäpä miksikään koskaan muuttuisi. Tuntuu pahalta, kun se, mihin on ajatellut voivansa tukeutua sitten, kun kerrankin tarvitsee itse tukea, ei olekaan siinä eikä tiedä edes olleensa tarvittu. Sillä minä en kertonut sitä riittävän selvästi. Sillä minä olen nahjus ja lapanen, enkä osaa pitää huolta itsestäni.
Tätä ei lupauksilla enää paikata. Nyt riittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti