Osallistuin työnantajani edustajana korkeakoulumme tietohallinnon osastokokoukseen. Se oli villiä. En ymmärtänyt kuin ehkä puolet ja lopun kanssa jäi tulkinnan varaa, sen verran asiantuntevaa ja ammattispesifiä oli päivän diskurssi. Eräässä presentaatiossa kuvattiin muun muassa applikaatioiden assosioimisprosessia, toisessa tietohallintojärjestelmien integroimisvalmiuksia. Onneksi päivät järjestettiin luonnonkauniissa luonnonvara-alan toimipisteessä, joka on tunnettu viinituotannostaan. Erityisen mielenkiintoinen ohjelman osa oli viinisuunnistus, jossa seikkailtiin rastilta toiselle viiniaiheisissa tunnelmissa. Ihmeen leppoisia olivat ihmiset iltapäivästä, ei olisi samoiksi tunnistanut.
Lähes kaikilla näillä it-asiantuntijoilla oli omat kannettavat mukana. Se, joka oli omansa jättänyt kotiin kertoi tuntevansa olonsa kovin epävarmaksi. Minä tietenkin koin itseni todella ulkopuoliseksi. Humanisti, mikä humanisti, vaikkakin jokseenkin yhteensopiva teknisten asioiden kanssa. Hassua, että alueen langaton verkko oli kaadettu tarkoituksella, jotta keskittyminen päivän antiin olisi helpompaa. Eihän se tokikaan reipasta tekniikan moniosaajaa lannista, kun älypuhelimessa on mobiilit verkkopalvelut. Erityisen hyödylliseksi ne tuli, kun suunnistusrastin tietokilpailukysymyksen vastauksen laadintaan lainattiin googlen apua. Ei kai kukaan nykyään enää arvaa, jos voi tietääkin...
Hauska päivä, vaikkakin vähän absurdi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti