torstaina, elokuuta 16, 2007

Mielihyvää ja -pahaa

Sain odottamatonta positiivista palautetta töissä. Selkeästi sosiaaliset taitoni ja ihmissuhdeosaaminen on erityisalaa, jolle oli tilausta. Moni järjestön hallinnointiin liittyvä käytännön yksityiskohta on opeteltavissa myöhemmin, mutta miellyttävä luonne ja avoin asenne on ominaisuuksia, joiden omaksuminen ennemmin on helpompaa kuin myöhemmin.

Minulle kerrottiin, että on kiva tulla toimistolle, kun minä olen siellä. Ilmapiiri on kuulemma raikas ja tunnelma kevyt, vaikka tahti huimaa päätä. Olen selvästi vetovoimainen yhteistyökumppani, sillä eräässä toimintaamme kiinteästi liittyvässä organisaatiossa oli ilmaantunut monia vapaaehtoisia, kun tehtäväksi oli käynyt soittaa mulle työasioissa.
Kiitosta ja kehua sai yhteistyökykyjeni lisäksi myös kirjallinen osaamiseni, vaikken itse ole sitä vahvuutenani pitänytkään. Ilmeisesti opinnäytetyöprosessi ja blogin kirjoittaminen on ollut juuri sitä harjoitusta, jota olen tarvinnut. Kaikkein hellyyttävintä oli se, kun eräs vanha toimija kertoi, että järjestö on hänen mielestään ottanut niin huimia harppauksia minun tennareissani, ettei sitä miltei enää tunnista samaksi organisaatioksi, jossa hän itse on ollut kiinteästi mukana.

Harmia tällä viikolla aiheutti yllättäen peruuntunut tapaaminen, joka oli koko viikon ainoa oma henkilökohtainen menoni. Olin huomaamattani asettanut tapaamiselle liian korkeita odotuksia tai tein ylipäänsä sen virheen, että innostuin hetkeksi jostakin toisesta ihmisestä. Liian tuttu pettymyksen katkeroittama vedetön kyynel vierähti sieluni silmästä ja luottamukseni ihmissuhteisiin heikkeni jälleen.

Taas katteettomia lupauksia - oh gee, my favourite! Kaksi yhden hinnalla - kerää koko sarja!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

*rutistus*