Vituiks mänt.

Kahdesti viikossa kotiin jaettava Hämeenlinnan kaupunkiuutiset on ehdottomasti ja kiistämättömästi mun uusi suosikkilehti. Seuraan säännöllisesti myös lehden kylkeen pystytettyä blogia, jossa lehden tavoin asiat sanotaan suoraan, mutta kirjavammin ilmauksin. Kärkevät nuoret toimittajat etsivät kuluneisiin aiheisiin sellaisia ulottuvuuksia, että saman lehdistötilaisuuden ja mediatiedotteen pohjalta kirjoitettu juttu tuntuu tuoreelta muiden paikallisten medioiden uutisointiin verrattuna. Uutena kaupunkilaisena kaipaankin juuri niitä samojen tarinoiden kääntöpuolia ja myös takakujien näkökulmia.

Tämänpäiväisen lehden pääkirjoituksen sininen kainalolaatikko sai iltateen läikkymään lehdelle nenästä. Itse en osallistunut koko juhlaan ja spektaakkeli jäi näkemättä, (sillä olin kiinni töissä, kuten kaikkina muinakin tapahtumarikkaina arki-iltoina,) joten olen jäävi arvostelemaan tapahtumien todellista kulkua. Mutta ilmaus pakottaa pohtimaan, tarkoitetaanko tuolla sitä, että se meni reisille eli päin vittua? No, tuhnu mikä tuhnu.