Lehtiä päin metsiä

Kesä kaatuu päälle ja puut viheriöivät (ja muita onnettomia aasinsiltoja).

Uusien opiskelijoiden opiskelijakuntatietopaketin tekeminen on ollut vaikeampaan kuin osasin edes kuvitella. Kesälehti on huikean tärkeä jäsenhankinnan työkalu, sillä sen avulla luodaan ensivaikutelma. Opiskelijakunnan ensimmäinen kosketus potentiaaliseen jäseneen tapahtuu hyväksymiskirjeen mukana postitettavan kesälehden välityksellä ja jos siinä mennään metsään, niin jälkiä on vaikea peitellä myöhemmin. Oma kynä ei tunnu pysyvän kädessä yhtään ja muidenkin tekijöiden katseet ovat jo kesälaitumien veräjissä. Onneksi ydintiimi on omistautunut asialle ja lehti saadaan kuntoon ajoissa. Saadaanhan?

Olen ihan paniikissa siitä, että mitä meillä kaikkea on valmiina heinäkuun puolivälissä? Mitä uutta jäsenille voidaan luvata, entä jos ei saadakaan valmiiksi? Riittääkö, että valmista on syyskuun alussa? Miksi tänäkin vuonna aloitettiin liian myöhään? Joko ensi vuonna opitaan edellisen vuoden virheistä?

Lehtiteemassa vielä voin todeta, että aina kehitys ei johda parannukseen. Lehti-niminen viihdyke muutti ulkomuotoaan ja kai toimituspolitiikkaansakin. Samalla siitä hävisi terä. Enää sen lukeminen ei saa naurusta kiemurtelemaan lattialla, kuten aiemmin. Miksi piti sorkkia, miksi?

Olen myös kyllästynyt Imageen ja aion lopettaa tilaukseni. Vaihdan sen ehkä Tiede-lehteen, joka viihdyttää minua paljon enemmän. Image edustaa minulle nykyisin jotakin niin kaukaista urbaania elämäntapaa, että jopa nanoteknologian ja neurofysiologian uusimmat tuulahdukset tuntuvat läheisemmiltä. Ehkäpä päivittäinen oleskeluni insinöörien kanssa samalla kampuksella on aiheuttanut humanistin sielulleni vahinkoa. Vai mistä kertoo se, että viikon odotetuimpia ohjelmia on Tähtiportin uusintajaksot ja että haaveilen avioliitosta Tri Daniel Jacksonin kanssa? Aivovauriosta?

Odotan yhä (kuvitteellisen) pelastavan humanistiälykköritarini saapumista valkoisella hevosellaan. Hän on ehkä vain eksynyt matkalla.