Viime aikoihin on mahtunut paljon hyvää. Opiskelijakunta ja oma ammattitaito ovat ottaneet valtavia harppauksia ja sen tunnustaminen tuntuu mahtavalta. Itseluottamus kasvaa kohisten onnistumisten myötä ja enää ei pelota olla rohkea. Kollegiaalinen tuki osoittautui jälleen voimavaraksi, josta riittää ammennettavaa. Myötätunto kun ei maksa mitään.
Mystisellä tavalla tuntuu siltä, että jotakin isoa on pian tapahtumassa. Tilan puutteen vuoksi en täsmennä tähän, mihin luulen sen liittyvän. Laitan rastin seinään kuitenkin siltä varalta, että satun olemaan oikeassa. "Jo toukokuussa 2008 aavistin tämän."
Hyvin konkreettistakin isoa alkaa aivan lähitunteina eli ammattikorkeakoulupäivät Hämeenlinnassa. On niitä odotettukin, ilolla ja kauhulla. Olen ollut tapahtumien sisimmässä ytimessä sisällönsuunnittelun ja muiden järjestelyjen puolesta, ja tunnen siksi melkoista, hivenen aiheetontakin omistajuutta. Ylpeyttä totta kai, mutta etenkin vastuuta siitä, että kaikki sujuu mutkitta. Onneksi kaikki on jo otettu huomioon, vai onko? Viisi sataa ihmistä tuo kuitenkin mukanaan aina kohellusta ja kommelluksia.
Ammattikorkeakoulupäivät ovat olleet vuosittain aina parhaimpia tapahtumia heti liittokokouksen jälkeen. Siellä ne olennaisimmat ja arvokkaimmat vuorovaikutussuhteet on solmittu, sekä hatarammat että kestävämmät. Monet elämäni käänteentekevät tilanteet tai keskustelut ovat ottaneet siellä paikkansa. Tänä vuonna AMK-päivien osallistujalistan viidestä sadasta nimestä puolet ovat tuttuja ja kymmenet ovat hyviäkin ystäviäni, joten jälleennäkemisen riemu täyttää sydämeni.
Osallistujista reilu kymmenen prosenttia (n=81) on opiskelijoita. Toteuma jäi kauas tavoitteestamme, kolmasosasta. Olen kuitenkin kohtuullisen iloinen siitä, että EDES joka toisesta opiskelijakunnasta on edustaja tai pari paikalla. Se on jo melko hyvin viime vuosiin nähden, vaikkakin tekemistä seuraavilla järjestäjillä riittää kyllä. Onneksi sieltä ollaan tulossa vakoilemaan paikan päälle, niin voivat sitten ensi vuonna välttää meidän virheemme.
Seuraavat kaksi vuorokautta ovat melkoista matalalentoa, mutta eiköhän siitä hengissä selvitä. Tapahtumista raportoitanee myöhemmin.
[hyvän rastin pöllin Melkein Blogista, http://debug.melkein.com]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti