Jäähyväiset

Tässä viestissä jätetään jäähyväisiä jälkikäteen.

Elämääni on viime viikkojen aikana jäänyt melkoisia aukkoja. Itse en ole ollut se, joka lähtee, vaan se, joka jää. Olen ollut niin tiiviisti kytkettynä opintoihin tai työhön, että olen liikkunut enintään sillä alueella, jonne henkinen liekani yltää. Kuitenkin ympärilläni ja samalla myös mieleni sisällä on tapahtunut isojakin muutoksia.

Ensiksi jouduin hyvästelemään rakkaiksi ystäviksi ja arkieni iloiksi käyneet Villanuevat, Carreñot ja heidän ystävänsä. Mi Gorda Bella loppui ja teki reiän sydämeeni. Ikävä viiltää. Typerää, että saatan suhtautua näinkin tunnepitoisesti televisiosarjaan, mutta se oli minulle tärkeää. En tiedä miksi.

Seuraavat jäähyväiset ottivat myös koville, mutta tiukin paikka lienee vielä edessä. Tutkinto tuli lopulta valmiiksi ja todistus haetaan ensi perjantaina. Menneisyyteen jää viimein Mikkeli kaikkine muistoineen, ikävine ja kauniine aikoineen. Tästä eteenpäin on pärjättävä omien siipien varassa. Voi olla, että joudun nielaisemaan vielä kyyneleen, jos toisenkin, kun käymme tervehtimässä opettajia ja muuta henkilökuntaa vielä kerran.

Viimeiset hyvästit olivat kaikkein raskaimmat ja ansaitsisivat siksi kokonaan oman tekstinsä. Keskiviikkona töissä kiiri suruviesti erään työtoverin äkillisestä ja traagisesta poismenosta. Järkytys oli käsinkosketeltava ja musertava, etenkin kun uutinen tuli kaikille yllätyksenä. Murheen keskellä, kyyneleiden läpi pysähdyin ajattelemaan elämämme haurautta ja sitä, miten heiveröisten lankojen varassa meistä kukin täällä sinnittelee. Tästä lähtien haluaisin itse muistaa kunnioittaa tätä ainutlaatuista mahdollisuutta olla täällä maan päällä ja olla läheisilleni parempi tänään kuin olin eilen.

Sitä en kuitenkaan voi tehdä, jollen ensin pidä huolta omasta jaksamisestani. On siis velvollisuuteni huolehtia siitä, että oma sisäinen aurinkoni saa voimaa, jotta se voi loistaa valoaan muiden poluille. Sillä se on minun aarteeni, jota tulee vaalia. Tein itselleni lupauksia, jotka liittyvät siihen, kuinka elän tulevan vuoden onnellisemmin ja tasapainoisemmin kuin koskaan ennen. Aion ajankäytölläni osoittaa, mitkä arvot ovat todella minulle tärkeitä: ystävät, perhe ja terveys. Enää työ, työ ja työ ei saa hallita elämääni, sillä viimeisellä tuomiolla se ei lainkaan sädekehääni kiillota.

Hyvästit heitän siis menneelle elämälle ja aloitan uuden. Paremman.