Koska olen lainkuuliainen, otin tänään erikseen asiakseni noudattaa opintotukilain 17 §:n 3 momentin 2 kohtaa: Opiskelijan tulee huolehtia siitä, että vuositulo ei ylitä vapaata tuloa. Suoritin vapaaehtoisen opintotuen palauttamisen vapaan tulon korottamiseksi.
Ongelma lähti muodostumaan samoihin aikoihin, kun kaunis aikomus valmistumisesta karistui omenankukkien kanssa toukokuussa. Onneksi, kiitos siunatun sopomenneisyyteni ja pedanttisen työparini, tunnen opintotuen myöntämissäädökset ja KELAn tulovalvontajärjestelmän riittävän perinpohjaisesti, että osasin toimia ilman erillistä neuvonta- ja asiantuntija-apua. Sähköinen muutosilmoitus tuntui itseasiassa aika kätevältä ja helppokäyttöiseltä. Pankin verkkopalvelutunnuksilla pystyin saman istunnon aikana sekä tekemään ilmoituksen KELAlle, että maksamaan vapaaehtoisen palautuksen suoraan verkkopankissa. Ei tarvinnut näppäillä tili- eikä viitenumeroita, kaikki oli valmiina. Ja parasta on, että sen voi tehdä koska tahansa, missä tahansa. Enää ei tarvitse jonottaa lounastunnilla virastossa.
Yhteensovitin edellä kuvatun menettelyn ajankohdan valtionhallinnon erään toisen tulonsiirtotoimenpiteen eli veronpalautuksen kanssa, vaikka opintotuen takaisinperinnän välttämiseksi tehtävä "ylimääräisten" maksettujen tukien viimeinen palautuspäivä on vasta 31.3.2008. Mistäs sitä koskaan tietää, onko sitä rahaa silloin vai ei.
Äiti on opettanut, että mikään ei ole kalliimpaa kuin menetetty mahdollisuus. Opetuksen sisältö tosin oli se, että vessassa pitää käydä aina kun voi, sillä koskaan ei tiedä, milloin pääsee seuraavan kerran. Viisas nainen se meidän äiti. Tilaisuudesta pitää ottaa vaari. (Tuon sanonnan monista merkityksistä ja alkuperästä voi lukea Maija Kotirannan mainiosta artikkelista Muori ottaa vaarin.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti