Keskeisenä ajatuksenani oli suuri tyytyväisyys onnistuneeseen koulutukseen, jonka järjestimme paikallisyhdistysten keskeisille toimijoille. Koulutus sisälsi tasapainoisen yhdistelmän asia- ja vuorovaikutuskeskeisiä sisältöjä. Harjoitukset eivät olleet leikkejä, kuten monissa järjestöissä toiminnallisia osioita kutsutaan, vaan jokaisella toiminnalla oli harkittu tarkoitus ja tarkkaan mietityt tavoitteet. Tunsin olevani vahvoilla ja omimmassa elementissäni kouluttajana ja tapahtuman fasilitaattorina. Tyytyväisyys huokui myös osallistujien välittömästä palautteesta. Saa nähdä, mitä ensi viikolla kerättävä kirjallinen palaute huokuu. Omasta mielestäni tapahtuma oli kuitenkin menestyksekäs.
Tunsin todella vahvasti, että kouluttajana voisin antaa ja saada paljon enemmän kuin nykyisessä ammatissani, jossa olen monien turhauttavienkin työtehtävien keskellä. Tein erään ammatinvalintatestin, mutta taitaa olla ammatti-identiteetti hiukan hakusessa, sillä sain tulokseksi matkailurestonomin. Erinomainen ajatus sekin, sillä sitten voisimme Riemun kanssa hakeutua samalle alalle ja paeta päiväntasaajan toiselle puolelle jonnekin backpackersien hostellin respaan töihin. Hänen kanssaan menisin minne tahansa, myös maailman ääriin ja sinne, missä pippuri kasvaa. Sääli vain sitä pippuria, jos se haluaisi kasvaa rauhassa.
Juttelin illemmalla ammatillisen hajaannukseni tilasta avokälyni kanssa, joka innostui kovin. Hänen organisaatiossaan olisi järjestökonsultille tarvetta ja kysyi heti, että mitä yleensä pyydän keikoista. Ehdotti, että tekisin sivutoimena kouluttajan hommia ja siirtyisin päivätyöstäni niihin, kunhan olisin vakiinnuttanut asemani heidän yrityksessään. Ideoitiin palkkausjärjestelmäksi aluksi sellaista systeemiä, jossa pohjapalkka maksettaisiin alkoholina ja provisiota saisi rahana sen mukaan, mitä osallistujat antaisivat palautteeksi. Palautelomakkeessa kysyttäisiin "Paljonko kouluttaja mielestäsi ansaitsisi tuntipalkkaa?", ja vastauksista laskettaisiin keskiarvo. Mikäs siinä, jos päivätyöllä maksaisi vuokran. Enää tarvitsisi vain hankkia erityisasiantuntijan tiedot edes jostakin osa-alueesta. Fat chance or a slim one?
Suuri kotimatkan hyväntuulisuus kasvoi entisestään huomatessani etten enää herkisty lainkaan ohittaessani katukyltin, joka viittaa entisen poikaystäväni kanssa samannimiseen kaupunginosaan. Vihdoinkin olen käsitellyt asian, mikä vei vain kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Eihän se olekaan kuin kuusi kertaa varsinaisen suhteen kesto. Jos ensimmäisellä poikaystävälläni menisi suhteellisesti yhtä kauan, hän pääsisi elämässään eteenpäin vuonna 2021.
Tämä kaikenlainen pohdinta sai minut oivaltamaan, että kovinkaan moni ei kysyttäessä osaisi kertoa, mistä heidän ystävänsä haaveilevat tai millaisia asioita he työstävät. Toisten unelmien toteutumisen edesauttaminen on kovin helppoa, kun on oikealla hetkellä kuulolla ja toinen oikealla tavalla luettavissa. Toisen lapsuuden unelmien voi tulla täyttäneeksi myös vahingossa. Yhtä lailla jokin vaikea asia voi olla edelleen pinnalla, vaikka tapahtumista olisi kulunut kymmeniä vuosia. Ja yhtä lailla voi vahingossa tulla sohaisseeksi muurahaispesään. Tarvitaan näin ollen enemmän puhetta ja vähemmän merkitseviä katseita.
Pääsi ei ole akvaario, sanoo Riemu. Ollaan siis herkkinä ja avoimina toisillemme. Mutta avaa suusi, sillä vain kertoessasi voit tulla varmasti ymmärretyksi. Etkä aina silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti