Elämä tuolla ulkona

Blogini vilkkaus näyttäisi olevan kääntäen verrannollinen sosiaalisen elämäni vilkkauteen. Kuluneen kolmen viikon aikana on tapahtunut enemmän mielenkiintoisia, jännittäviä, eheyttäviä ja voimaannuttavia asioita kuin koko alkuvuonna yhteensä. Ihania ystäviä ja hurjia seikkailuja, mainioita elokuvia, siskonpetejä siskoilla ja ilman, lentomatkoja, lunta, lautailua ja luonnonrauhaa, pitkiä kävelyretkiä, kirkkoja, linnoja, puutarhoja, puistoja, patsaita, palatseja ja muita pytinkejä, kahvia, kermaleivonnaisia, kuohuviiniä ja ennen kaikkea suklaata. Valtavia määriä suklaata.

Kirjoittamisen tarve on säilynyt vakiona, mutta erilaiset muut areenat purkaa ja jäsentää tapahtumia ovat vieneet esitykset tältä näyttämöltä. Muun muassa lyijytäytekynä ja musta nahkakantinen muistikirjani ovat saaneet pitkästä aikaa kokea käsialaani ja kokonaisia virkkeitä. Jos haluat kuulla yksityiskohtaisempaa selontekoa Inarin seikkailusta, Itävallan reissusta tai tulevasta Amsterdamin matkasta, niin voin kertoa niistä henkilökohtaisesti toivomallasi tarkkuudella. Keskimmäisestä on oikein hauskoja kuvia, Lomatrion kaksi kolmasosaa vahvistettuna Hannu-Karhulla. Kuviakin pääsee katsomaan, kun ottaa yhteyttä.



Minulta on tiedusteltu, tiedänkö, onko tuulivoimaenergian vastustamisella pitkätkin perinteet. Vastaan nyt, että tiedän. Pitkät ovat. Tunnetuin ensimmäinen vastustaja oli Don Quijote erityisvustajansa Sancho Panzan kanssa.
Timo Roos, Uutispäivä Demari, 25.3.2008

Kuvassa Parndorfin tuulivoimaa, joka näyttäisi menevän suoraan voimalinjoihin. Lähisähköä?