Eilen ostin tosi siistit metallikehykset minun Hiroshigelle ja Hokusaille. Eihän nämä japanilaiset puupiirrosjäljennökset olekaan ollut mulla kun vasta nelisen vuotta. Sain suurta mielihyvää ripustuskoukkujen kiinnittämisestä. Minä niin kovin pidän oikeiden työkalujen käyttämisestä. (Koululla valmistelin erästä lasten taideprojektia ja leikkasin kuviosahalla vanerista 50x50cm palapelin. Se oli lystiä!) Siitä tulee niin kaikkivoipa olo. Nyt kotini näyttää taas hitusen enemmän kodilta, mikä ei tietenkään haittaa. Asunhan täällä vielä ainakin muutaman kuukauden.
Lisäksi puhuin tunnin puhelimessa entisen poikaystäväni kanssa. Hän pyysi minua daamikseen maisteripromootioonsa. Ikivanhan etiketin mukaan promovendin seuralaisen pukukoodiin kuuluu valkoinen pitkä iltapuku, valkoiset kengät ja valkoiset käsineet, vähän niin kuin morsiamella. Promootioperinteen mukaisesti maisteriksi promovoitavan seuralainen solmii myös laakeriseppeleen Seppeleensitojaisissa. Kieltäydyin kunniasta kohteliaasti, sillä koko tapahtuma kuulosti melko kummalliselta ja enemmänkin sellaiselta avovaimon tai kihlatun velvollisuudelta. Jos minä olen hänelle lähin vastine sellaista, niin se on voi-voi. Eihän meidän erostakaan ole kuin kolme ja puoli vuotta.
Niin ne vuodet vierähtävät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti